United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki vartijat vihaavat häntä, kun hän ei päästä heitä aisoista. Ylhäällä oli kaikki hiljennyt, ja ratavahti kertoi pitkän historiansa loppuun, kertoi kuinka hän oli säikähtänyt nähdessään miestä liiterissä piestävän, kuinka hänen sydämmensä oli pakahtua. Horoshafka puolestaan kertoi kuinka Stsheglofia oli piiskattu ilman että tämä oli ääntäkään päästänyt.
Ja nämätkös kerääntyivät ympärilleni, etten ollut päästä heistä. Onneksi tuli päällysmiehen apulainen ja ajoi heidät pois. Yksi kävi niin kimppuuni, että tuskin osasin irtautua. Minkä näköinen? kysyi Horoshafka. Mustahko, viiksien kanssa. Kyllä se sitten oli hän. Kuka hän? Ka, Stsheglof. Se joka äsken meni ohitse. Mikä ihmeen Stsheglof? Kylläpä, kun ei Stsheglofia tunne!
Stsheglof on kaksi kertaa karannut Siperiasta. Nyt saivat kiinni, mutta kyllä hän pian taas lähtee. Häntä pelkäävät esimiehetkin, puhui Horoshafka, joka välitteli kirjelappusia vangeille ja sentähden tiesi kaikki, mitä vankilassa tapahtui. Lähtee kun lähteekin. No, jos lähteekin, eipä se meitä mukaansa ota, sanoi Korabljova.
Maslova ja Horoshafka tarttuivat punatukkaisen käsiin tahtoen irroittaa häntä, mutta hänen kätensä ei heltinyt hiuksista. Hetkeksi hän päästi kätensä, mutta ainoastaan saadaksensa hiukset nyrkkinsä ympäri. Korabljova, pää väännyksissä, hakkasi toisella kädellään punatukkaista ruumiiseen, ja koetti käydä hampailla kiinni tämän käteen.
Vaikkapa sen, miksi sitä taas sanotaan, sen pörhötukkaisen, suurinokkaisen, se poika se tuopi kuivana vaikka vedestä. Sen kun olisi ottanut! Mene sitä ottamaan, sanoi hampaat irvessä heidän luoksensa istahtunut Horoshafka: se poika ei tuhatta vähemmästä ottaisi edes sylkäistäkseen. Näkyy olevan sinun kohtalosi kerran sellainen. puuttui puheeseen se akka, joka oli syytetty murhapoltosta.
Horoshafka kierteli sormensa ympäri voideltua, karkeata, mustaa tukkaansa. Käytävässä kuului askeleita kolisevilla vankikengillä, lukko lonksahti ja sisään astui kaksi miesvankia lyhyissä, nilkkaa paljon ylemmäksi jäävissä harmaissa housuissa, ja totisina, vihasen näköisinä nostivat korennolla haisevan astian ja veivät sen ulos kopista.
Jo illalla oli asia tunnettuna kaikille vankilan asukkaille, ja kopeissa keskusteltiin vilkkaasti kohta tapahtuvasta rangaistuksesta, Korabljova, Horoshafka, Fedosja ja Maslova istuivat omassa nurkassaan ja iloisina ja vilkkaina, juotuaan jo viinaa, jota nyt ei Maslovalta koskaan puuttunut ja jolla hän anteliaasti kestitsi tovereitansa, joivat nyt teetä ja puhuivat samasta asiasta.
Olen kerran nähnyt kotipitäjässä kuinka yhtäkin miestä piestiin. Minut lähetti appi-isä kylänvanhimman luo, tulin sinne, mutta tämäpä, alkoi ratavahti pitkän historian. Hänen kertomuksensa keskeytyi kun yläkerroksen käytävästä kuului ääniä ja askeleita. Naiset lyyhistyivät kuuntelemaan. Saivat sen nyt pirut kynsiinsä, sanoi Horoshafka. Kyllä ne nyt sen pieksävät.
Sitten korjasi Fedosja teen, Korabljova ja Horoshafka alkoivat jälleen ommella, mutta Maslova istui lavitsalla ja kiersi kätensä polviensa ympäri huokaillen ikävästä. Hän oli jo heittäytymäisillään pitkäkseen nukkuaksensa, kun vartija-nainen huusi tulemaan konttoriin käymävieraan puheille.
Korabljova otti kupongin, katsahti siihen ja, vaikkei osannutkaan lukea, uskoi mitä kaikkitietävä Horoshafka sanoi, että paperi oli arvoltaan 2 ruplaa 50 kopekkaa, ja kiipesi venttiilin lokerosta ottamaan sinne piilotettua viinapulloa. Tämän nähtyänsä menivät kaikki ne naiset, jotka eivät olleet heidän lavitsanaapureitansa, paikoilleen.