Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Korkeana ja suurena niinkuin leijona raivossaan seisoi hän kalman kalpean jesuiitan edessä, joka tuskin voi katsoa häntä vasten säihkyviä silmiä. Polvillenne! huusi kuningas jylisevällä äänellä ja polki jalkaa, niin että palatsin seinissä kajahteli. Jesuiitta typertyi polvilleen, mutta hänellä oli vielä risti rukousnauhassaan. Tämän kuvan edessä minä vain polvistun, sanoi hän ylpeästi.
Jumalan käsi on raskaana laskeutunut päällenne. Te kielsitte Häneltä lapsenne; sen tähden on Hän vuorostaan ottanut poikanne teiltä heittääkseen hänet portolle. Etteköhän nyt aukaise silmiänne taivaan opetuksia näkemään? Herran armo on rajaton. Kentiesi antaa Hän teille vielä anteeksi, jos tulette ja lankeatte polvillenne Hänen eteensä.
Mikä haiseva katu-oja teidän viheljäisessä kaupunki-hökkelissänne sitten olisi niin inhottava, ettette te lankeisi polvillenne ja palvelisi minua, niin suuren rikkauden omistajaa? Tahdonpa olla teidän painajaisenne, koska muka en kelvannut teille raatimieheksi. Niinkuin yöllinen painajainen tahdon näkymättömänä rasittaa teitä.
"Rakastettava!" huusi asessori ja tahtoi heittäytyä polvillensa, mutta Annette esti sen ja sanoi: "Jumalallisen edessä ihmisessä voidaan notkistaa polvensa, sillä se on kipenä Jumalasta, rakkauden edessä voidaan polvistua, sillä se on itse Jumala ... mutta teillä ei ole kumpaakaan, siis teidän ei sovi langeta polvillenne. Tulkaa herra asessori, nyt menemme äitin luokse; hän on meitä siunaava."
Polvillenne, lapseni ... rukoilkaamme." Jokainen totteli. Tämä liikenne jatkaantui taka-joukkoihin saakka; ja kolmen-kymmenen tuhannen miehen rukous isänmaansa ja vapautensa puolesta nousi taivasta kohden. Samassa taivas selkeni päästäen pari kirkasta valosädettä heijastamaan vasten suurta miekkaa, jonka Hallwyl veti huotrasta.
Irstainen munkki, kun huomasi, että Pierren omatunto harhaantui, niin yritti hän yhä voittaa hänen sieluansa, ja rupesi karkealla äänellään laulamaan: Tulkaa, tulkaa, lapsukaiseni! Tässä ei tarvita vihkiäisiä, ei vaksi-kynttilöitä eikä vieraita miehiä. Jos pappia olette vailla, niin kyllä minä osaan oikeat sanat lausua. Laskekaa polvillenne eteeni, niin saatte Belsebubin siunauksen.
Zeus suuri! varjele Othelloa, Sen purjeet täytä henkes voimall', että Aluksellaan hän valkamamme siunais, Sylihin Desdemonan hehkuin vaipuis, Lois sammuneihin mieliin uutta tulta Ja koko Kypron lohduttais. Kas, laivan rikkaus on maalle noussut! Sen eteen polvillenne, Kypron miehet! Signora, terve sulle! Taivaan armo Edestä, takoa ja kaikin puolin Sua ympäröitköön! DESDEMONA. Kiitos, uljas Cassio!
Käy vielä hupaisemmaksi, ainakin minulle. Te ylpeilette, että voititte muka viekkaudessa minut. Uhkaatte syytää niskaani ihmisten ivat ja pilkat! Ah. teidän pitäisi varoa ärsyttämästä kostonhimoani; sillä minä voin kahdella sanalla taivuttaa teidät polvillenne eteeni. Ne kaksi sanaa ? salaisuus teidän ja Sten Sturen pojasta. Oi, Jeesus Kristus ! Inger Gyldenlöven pojasta? Mitä sanotte? Armoa!
Hänen raju käytöksensä pelottaa minua. David, David, herkeä. Hän ei kuule minua; minun ääneni on kenties heikko. Minä olen kovin voimaton. Neitsyet, langetkaat polvillenne ruhtinaanne eteen ja asettakaat hänen vihansa vimmaa." "Suloinen on surun hetkenä sisaren ääni, ja viisas on niitten neuvo, jotka rakastavat meitä." "No, tämä on minun Goljatini! linkokivi taikka kaares, se on sama.
"Noo Hermanni! Asetupas nyt vaan koreasti tuohon oikealle puolle ja Manda seisoo tässä vasemmalla. Minä annan merkin silloin kuin teidän pitää polvillenne laskeutua", selitti rovasti. "Jottako vihille?" tiedusti Hermanni pitkäveteisesti. "Niin tietysti, kun rovasti käskee", kiehitti Manda vastaukseksi ja alkoi vetää sulhoaan osoitetulle paikalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät