Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Et sie itke leivätyyttä, Leivätyyttä, lehmätyyttä, Etkä sulhosi soreutta, Et emosi armautta; Itket kasvon kauneutta, Sekä hiusten hienoutta, Kun ne piennä peitetähän, Katetahan kasvavana; Piennä oot vihille viety, Lassa pantu lakki päähän. Lähet jälen jäämättömäksi. Jo nyt on liittosi likellä, Lässä ompi lähtöaika.
Siis yksinäisyys on sinulle välttämätön eikä minulle, korosti Johannes toistamiseen. Siltä pohjalta me voimme puhua. Mutta pitäkäämme myöskin lähtöaika mielessämme. Rouva Rabbing selitteli edelleenkin kantaansa. Voi olla, että Johannes yksinäisyyteen nähden oli oikeassa. Mutta hän, rouva Rabbing, puolestaan luuli ainakin, että se voisi olla hyödyksi heille molemmille.
Siinä oli minulle ihmettelemistä, nähdessäni semmoisen jättiläiskaivannon monine kymmenine sulkukamarineen ja tavattoman suurine portteineen. Rannat olivat kahden puolen mitä kauneimmat ja vaihtelevimmat, vaan ollessani sisällisesti levoton, ei tehnyt mieleni niitä ihailla. Illan lähestyessä saavuimme Viipuriin. Siellä vietin yön ja osan seuraavata päivää, kunnes tuli Helsingin junan lähtöaika.
Vähitellen lienee kirjuri huomannut ettei hänen tekonsa olleet paikallaan, varsinkin kun kylän asukkaat, joita uteliaisuudesta oli kokoontunut iso joukko, rupesivat meidän puolellemme ja alkoivat ivata kirjuriaan. Kun raportti oli valmis ja meille tullut lähtöaika, katosi meidän vastustajamme ja kun hän ei enää näyttäytynyt, valjastettiin hevoset meille ja lähdettiin ajamaan eteenpäin.
Mutta iltasella, kun oli jo lähellä tavallinen kotiin lähtöaika, Dampbell löi vielä lähes kahden kilometrin pituisen linjan, joka päättyi Sorajärven rantaan. Tämän alkuun pantua hän määräävällä äänellä huusi: "Se pitää lyödä leveäksi ja viedä järveen asti." Sen sanottuaan hän lähti taulun kantajan kanssa kotiin.
Syödessään hän vielä kehuskeli: »Siinä Jussin talossahan se ei liha lopu kesälläkään. Kuusi sian jalkaa riippui viime keväänäkin räystään alla palvaantumassa.» »Onhan sillä Jussilla lihaa», täytyi Hyvärisen myöntää. Ateria oli syöty. Oli taas puhuttu ja kehuttu. Tuli siitä lähtöaika. Antti katseli jo lakkiansa ja huomautti: »Sinne Anna Liisan luoksekin tästä olisi lähdettävä mennä vääntäytymään.»
Päivän Sana
Muut Etsivät