United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lähet tästä, kun lähetki, Tästä kullasta koista, Ison saamasta salista, Emon kaunon kartanosta, Veikon kestikellarista, Siskon tanssisiltasilta, Sykysyisen yön sylihin, Kevähisen kierän päälle; Ettei jälki jäällä tunnu, Kierällä kepiä kenkä, Jalan isku iljangolla, Hangella hamosen helma; Ettei äiti ääntä kuule, Iso ei itkua tajua, Kujerrust' ei kuule sisko, Oma veikko vieretystä; Kuulevat kyläiset naiset, Ja kyllin kylän kasakat.
Kuului vaan vähän aikaa tappelevaa melua eteisestä, sitten se hiljeni ja valttari tuli taas sisälle, kaulustansa suoritellen. Kuka on teidät tänne lähettänyt? kysyi nyt hovijunkkari terävästi katsoen koneenkäyttäjään. Ei ole kukaan lähet Kuka on teidät tänne lähettänyt, kysyn minä! Vastatkaa! Sekö maankuleksija, rakkari, sekö on lähettänyt? Paikalla ulos!
Kuules, kuin minä sanelen, kielin toisin kertoelen! "Lähet jo, kukka, kulkemahan, mansikka, matelemahan, verannukka, vieremähän, sametti, samoamahan tästä kuulusta ko'ista, kaunihista kartanosta; tulet toisehen talohon, perehesen vierahasen.
Voi sinua neito rukka, Kuinka taiat, kuinka raahit, Kuinka kuitenki eroat? Emosesi vanhan heität Läävähän läkähtymähän, Kujahan kukistumahan, Kaatumahan kaivotielle; Isosesi vanhan heität Saunahan savun sekahan, Kuiva vasta kainalohon. Lähet kukka kulkemahan. Olit kukka ollessasi, Kasvaessasi kanarva, Vesa nuori nostessasi, Ympynen yletessäsi, Näillä pitkillä pihoilla, Kaunehilla kartanoilla.
Et sie itke leivätyyttä, Leivätyyttä, lehmätyyttä, Etkä sulhosi soreutta, Et emosi armautta; Itket kasvon kauneutta, Sekä hiusten hienoutta, Kun ne piennä peitetähän, Katetahan kasvavana; Piennä oot vihille viety, Lassa pantu lakki päähän. Lähet jälen jäämättömäksi. Jo nyt on liittosi likellä, Lässä ompi lähtöaika.
"Kun sa astut aittasehen, lähet jauhon nouantahan, elä aittahan asetu, viivy viikon aittatiellä, taikka appi arvelevi, anoppi ajattelevi jauhoja jakelevasi, antavan kylän akoille. "Lähet astian pesohon, hulikkojen huuhtelohon: pese kannut korvinensa, tuopit uurtehuisinensa! Maljat huuho muista laiat, lusikkaiset muista varret!
MIKKO. Parempi vielä, jos lähet edellä Eskon kotiin, ja ilmoitat hääväen lähestyvän; sanot heidän pysäyneiksi levähtämään Peltolan pihalle. KRISTO. Niinpä teen ja saatan heille aina pidemmän nokan ja oikeat ukulin silmät. Kiirehtikäät jälessäni vaan! Minua vartoa saat; sillä enpä juuri vähällä hinnalla nyt tahtoisi liketä sitä kuuluisaa suutarin Marttaa.
Silloin siell' on paljon nähty Kekäleitä kelpo lailla, Kivisalmen kartonoista Aino asti Hintikkahan, Kestikievarin talohon. Katso nyt, tuleva kansa, Koskas lähet kirkon luota, Lasket Loukahan rajahan, Etkö kylmiä kyliä, Koske kuolleita metsissä, Näe korkeita kojuja Tällä matkalla makaavan.
Toisin toisessa talossa, muiten muissa vierahissa: ajatellen astuminen, tuumitellen toimiminen; ei kuin taaton tanterella, oman maammon manterella, laksoloissa laulaminen, kujilla kukahtaminen. "Kun lähet talosta tästä, muista kaikki muut kalusi, ne kolme kotihin heitä: päivän-päälliset unoset, emon armahan sanaset, joka kirnun pettäjäiset!
Lähet nyt kukka kulkemahan, Veran nukka vieremähän, Tästä kullasta koista, Kaunihista kartanosta, Luulet vietävän kotihin, Vietävän isosi luoksi, Ei vieä isosi luoksi, Vieähän isännän luoksi. Lähet kukka kulkemahan, Veran nukka vieremähän, Luulet vietävän kotihin, Vietävän emosi luoksi; Ei vieä emosi luoksi, Vieähän emännän luoksi.