United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Petter otti kannut ja juoksi ulos. Sivu mennessään sanoi hän Akselinpojalle: "Tunnin päästä voimme paeta."
Petter vastusteli vähän näön vuoksi ja puolusteli itseänsä abbotin vihan pelolla. "Vastustatko sinä, sen kananpoika!" huusi Markus ja heitti tyhjän pikarin hänen päähänsä. "Minä menen, minä menen," huusi Petter; "ja annan teille niin paljon viiniä kuin haluttaa, kun vaan ette lyö minua." Nyt otti hän tyhjät kannut ja kiiruhti ulos.
He näkivät kuinka lapsensa mieli-lampaat morsianten hopeaiset korva-renkaat ne kannut, joista olivat hääviiniänsä juoneet se kesyt lintu, joka, vihellyksen kuultuansa, lensi heidän luoksensa he näkivät kuinka kaikki tämä vietiin pois muonaksi taikka saaliiksi.
"Vielä näistä neitosista Ja näistä kotikanoista Suku juopi suuret sarkat, Heimo hempiät pikarit, Kosija kokevi tuopit, Kaaso kannut kallistavi." "Vielä näistä neitosista Ja näistä kotikanoista Isolleni ilvesturkki, Ruisleivän ruokkimasta, Emolleni näätälakki Nännillä imettämästä, Veikolleni verkaliivi Kantamistahan kaloista, Siskolle sininen kosto Kanssani kasuamasta." Kaonnut poika.
Käsistä käy käsiin olvikannut; Tuo on juonut, toinen aloittanut. Ilta lähestyy, Töitten päätös, pitoin jatko. Lepoon lähtee, joll' on pakko. Kannut pintaralleen vielä täydentyy. Vanhus, huulensa kun kastaa, Suoraksi selkänsä nyt nostaa, Toivottaa: "Maasta nouskoon kyntäjälle kyllin Tavaraa, Syötävää ja juotavaa!
»Minä vain kutsuin sinua katsomaan, kun jaetaan apua köyhille», sanoi täti hymyillen, käärien kätensä Aben vartalon ympäri ja vetäen häntä yhä lähemmäksi itseään. Ja he molemmat katselivat sinne ulos. Siellä oli muutamia poikia, jotka olivat entisiä tuttuja Aapolle, kannut kädessä seisoivat odotellen ja vähän väliä pyrkien tunkeutumaan jostakin raosta joukon keskelle.
Rouvan mielessä oli heti tytöt nähtyään, nuo molemmat sievät, tullut ajatus, että niille raukoille pitäisi antaa. Hän ajatteli panna Aben sanomaan jakajalle, että noille tytöille ensin antaa, ja vaikka Aben itsensä käskeä viedä tytöt lähelle ja omasta kädestään antaa heille hernevellillä täytetyt kannut.
"Lusikat piä lu'ussa, astiasi arvelussa, ettei koirat kollottele, kasit noita kannattele, linnut liioin liikuttele, lapset laittele levälle! Kyll' on lapsia kylässä, paljo päitä pienoisia, jotka kannut kanteleisi, lusikat levitteleisi.
Päättynyt ois valtapetos.» Jessenhausin muoto muuttuu ja hän syrjään sysää kannut. »Björnin puhe mieltä puuttuu! Miks en muka vastaan pannut? Kansa tempun täyden ahtoi, kiilsi kirveet vöitten alta. Minkäs siviil'miesi mahtoi, missä vaani miekan valta!» Arnkil, aina kylmä järki, lausuntonsa laatii siitä: »Turhaan Björn nyt seuran särki, vaikk' en 'Jästihanskaa' kiitä.
"Kun sa astut aittasehen, lähet jauhon nouantahan, elä aittahan asetu, viivy viikon aittatiellä, taikka appi arvelevi, anoppi ajattelevi jauhoja jakelevasi, antavan kylän akoille. "Lähet astian pesohon, hulikkojen huuhtelohon: pese kannut korvinensa, tuopit uurtehuisinensa! Maljat huuho muista laiat, lusikkaiset muista varret!