United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suokaa anteeksi, minähän olen matkustaja, oliko se joku hallituksen puolesta, vai...? Hallituksen ei kuulittehan te, kunnallisneuvos Kyriakus, hän itse. Todellakin sen nimen kuulin, mutta en tunne häntä nimeltäkään. Kuka hän sitten on? Ei, mutta minä häpeän teidän puolestanne. Tulkaa tänne eteiseen, niin kerron.
Mutta minun ei käy elää kotiseuduilla ... minun täytyy lähteä... Kuulittehan äsken mitä Reeta ja Kallen-Leena kertoivat, tietääksenne mitä ihmiset täällä sanovat minusta. En jaksa kuunnella sellaista. AINA. Vielähän puhut! Pitäisikö sinun huolia siitä mitä Reeta, jarrurin-Liisa ja heidän vertaisensa puhuvat. TAAVI. Eivät yksin Reeta, jarrurin-Liisa ja heidän vertaisensa sellaista puhu.
Ei ole teillä lupa enää näillä mailla metsästää ... kuulittehan voudin käskyn. Kuulit vastauksemmekin. Siit, koirat! Ei ole minulla vihaa vastaasi, Kuisma, enkä tahdo pahaa sinulle, jos astut suksillesi ja lähdet siivolla kotiisi, virkkoi Kari.
Hänen täytyy antaa teidän rahanne takaisin; te olette päättänyt toisin; te ette halua pelata hänen toverinaan. Kymmenen pistolia! Kuulittehan te, neiti, että hän oli kerjäläinen! Ja vielä koettaisi säästää häneltä nöyryytyksen saada ne kerjäämällä? Ja tuon armeliaan, joka jalomielisyydestä haluaa olla tuntematta häntä kerjäläiseksi, tuntee tuo kerjäläinen vuorostaan väärin. Minä en voi juoda.
»Galitzinin malja, toverit, sillä paitsi tätä ihanaa ateriaa ansaitsee hän sen siitäkin syystä, että koettaa pitää yllä järjestystä ja hillitä sotilastensa ilkivaltaisuuksia. Kuulittehan viimeksi Raisiossa ollessamme, kuinka hän keväällä oli hirtättänyt muutamia upseerejaan, jotka olivat rahvaan keskuudessa harjoittaneet julmuuksiaan.» »Kas sillä lailla! Siitä hän ansaitsee vielä toisen maljan.
En minä enää heidän muidenkaan katsomisiaan ja ilkkumisiaan ... vihaavat ne minua kuitenkin muutkin ... kaikki oikeat ihmiset. Mitäs se nyt taas semmoisia ... eihän se ole sen huonompi itsekään... Kuulittehan sen, mitä ne sanoivat. Kurillaanhan ne vain. Totta se oli, mitä sanoivat. Ettäkö olet varkaudesta ollut linnassa? Niin olen.
Tutkikaa mitä vilppiä tahi petosta tässä piilee, ja minä palkitsisin runsaasti, jos voisitte saada siitä selvän. Olen kaksi kertaa ennenkin kuullut saman kauhean äänen lausuvan samat sanat". "Tässä samassa paikassako?" "Ei, en täällä. Ensi kerran matkalla Jakobsson'iin, ja toisen kerran lähellä Gripsholm'ia. Mutta joutukaa! Kuulittehan mistäpäin ääni kuului?"
Kuulittehan jo siitäkin, kun sanoi tuossakin pitäwän painot olla, ennenkuin se löisi ... eipähän tiennyt sitäkään", puhkesi suntio puhumaan. "Nyt minä tiedän warmasti että Tiitus walehtelee", sanoi joku joukosta. "Me uskomme sen ja tiedämme kaikin", sanoi toinen. "Hywä on kun tiedätte", wakuutti suntio.
"Kuulittehan te, että se onneton poika on ehkä Pariisissa." Hän vaikeni taaskin, näkyi miettivän, epäröivän, mutta lopulta teki hän päätöksensä ja lausui vavahtelevalla äänellä: "Ja pojan äiti, te tiedätte, missä hän asuu. Ettekö te ole sanonut, ystäväni, että te olette pitänyt vähän huolta hänestä?" "Olen."
Kuulittehan, sierameen! hi-hi-hi Ensin minä vain aivastelin hi-hi-hi NEULANEN. Niin, ehkä! hi-hi Sitte alkoivat kaikki toiset siellä verstaassa nauramaan ja voi sun helkkari, kun se tarttui hi-hi-hi. Eilen aamusta asti olen minä yhtämittaa nauranut, ja mikä tässä taudissa on hullumpaa, niin se on sen nopea tarttuminen. Minä olen sitä tartuttanut jo toisiinkin.