United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tulipa sekin aika, jolloin nuoret tyttäret, oppikoulut kunnialla suoritettuaan, kodin herttaiseen helmaan palasivat. Vaan miten kävi kotitointen rupesivatko tyttäret niitä nyt toimittamaan itsellensä opiksi ja äidillensä huojennukseksi? Ei suinkaan!
Niin on aivan arvotonna Seissunna selän takana, Niinkuin köyhä kerjäläinen, Ovensuussa orpolapsi, Ei suvainnut suuret kielet, Vallankielet verraksensa, Eikä antaneet apua Orpolapsellen opiksi. Muoto murheesta häneltä Tuli aivan turmiolle, Nuttu päällä nukkavieru Varsin vanhasta sarasta, Tuntui tuhmallen sanoilta, Yksinkertainen opilta.
"Näin puhui tuo rikas maanviljelijä. Hän ei pitänyt itseään liian rikkaana henkivakuutukseen. Ottakaa opiksi hänen neuvonsa, ja jos ette vakuutakaan henkeänne itsenne tähden, niin tehkää se jälkeentulevaisienne tähden. Näyttäkää heille hyvää esimerkkiä ja varmentakaa heidän taloudellista asemaansa. Teidän tulee myöskin olla esimerkkinä pienille tilallisille.
Jos niille puhuu, niin ei ne kuuntelekaan. Niin sitä oltiin mekin nuorena, yhhy, jopa niin. Nyt tämä on kuritus meille, jopa vitsa. Jospa otettaisiin opiksi parempaan päin, yhhy, oikeaan suuntaan. Siinä sitä kysytään, kun joka kulmalla on koukkuja, kadehtijoita, vihamiehiä ja muita valheen kenkiä.
Mutta se olkoon elinajaksi opiksi kuninkaalle, että hänen tulisi antaa tämmöiselle hongalle kuin minulle paremman hevosen. Kuinka minun flanderilainen kuormahevoskaakkini olisi pysynyt kuninkaan normandilaisen juoksijan rinnalla? Kyllähän minä kannustin kannustamistani ratsuni kupeita, kunnes ne olivat täynnä lovia!
Mutta he olivat ottaneet opiksi Kaisan puheet jyvävakasta ja muista maanituskeinoista ja Antti mietti uutta alkua. Kaisa syötteli porsasta. Jo ilmoitti Antti: »Johan se Loviisa kuoli. On Jussilla se leskensänkykin maattu lailliseen määrään asti.» »Vai jo se niin kauvan on Loviisa kuolleena ollut! Arvasihan sen jo Loviisan nuorena ollessa, jotta kuolema se hänellekin lopulta osaksi tulee.
Voinhan teille opiksi kertoa, kuinka kävi ja kuinka on luullakseni käynyt monelle, joka tahtoo tuossa tuokiossa rikastua. Alussa olivat rahani pankissa, kunnes eräänä päivänä saapui luokseni metsäasioitsija, joka ehdotti minulle ahväärin. Hänen laskunsa olivat erittäin loistavat: tulisi yhdessä vuodessa ansaitsemaan 50 prosenttia.
Ei: elämäänsä, omaa elämäänsä on kertonut talonpoikaisesta perheestä, alhaisesta säädystä lähtenyt mies, joka nähtävästi itse on kokenut kaiken sen minkä kertoo, ja joka kertoo kokemansa pienet kuin isotkin seikat, jättämättä mitään pois, joka todellisesti hänen tai hänen vertaistensa, se on kansan elämään kuuluu, ja lisäämättä mitään, joka kansalle olisi peräti vierasta ja jota se ei voisi omaksensa tunnustaa. »Elämäni» on sen vuoksi ikäänkuin kirja semmoinen, jonka kansa on itsestään luonut omalle itselleen huviksi ja opiksi.
Hädästä mitään tietämättä, eli tuo köyhä joukko tyytyväisenä pienessä mökissään ja mikä oli heidät tuohon tilaan ja noihin keksinnöihinsä saattanut? siihenpä vastaan heti. He olivat köyhyydessäänkin semmoisia ihmisiä, jotka rakastivat kirjallisuutta. He lukivat kaikkea kirjallisuutta, mitä käsiinsä saivat, ei ainoastaan huvikseen, vaan elämänsä opiksi.
Tiedä, että elämäni on oleva tuhmille opiksi ja viisaudeksi, ymmärrätkö? Ohoo! olette sitte niitä herroja, joille tässäkin pitejässä leipää leivotaan. Opettaja, huomaan minä? Niin totisesti, oikea opettaja. Oppi ei vie ojaan, mutta ei kannettukaan vesi kaivossa pysy: elämä kysyy, onko miehellä nenää omassa otsassaan, muistutti älykäs kyytimies.