Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Luuletko sinä, ettei muualla ole tyttöjä?" "Mitä sinä sitte täällä teet?" "Ei nyt kiistellä, Anna! Mutta etköhän saisi minusta semmoista miestä itsellesi kuin jostakusta toisestakin?" "Kestä toisesta?" "Vaikkapa Joelista!" "Saisi niitä kotivävyjä muitakin." "Eipä minunlaistani!" "Mokomatakin viholaispensasta!" "Vai viholaispensasta! Eläpäs mitään. Mikäs sinä sitte ole? Ampiaispesä!"
Metsässä oli vuori, vuoressa oli rotko ja rotkossa asui haltia, nimeltä Harmaaparta. Tämä oli kovin kummallinen haltia. Hän oli istunut vuoressa maailman alusta asti ja oli käynyt harmaapäiseksi kuin ampiaispesä pelkästä alituisesta tutkimisesta.
Mukavasti, laiskan näköisenä tupakoidessaan, hän sen kerran sanoi, imasi savut ja lisäsi rauhallisena, välinpitämättömästi: »Onkinhan tätä jo rakastettu yhdeksi kylläkseen.» Mutta Iidan mielestä ei oltu. Siitä sukeutui uutta katkeruutta. Vaaliaika lähestyi. Hermostunut rouva juonitteli. Piiat vuorostaan siitä ärtyivät. Koko pappila oli kuin ampiaispesä. Iida teki joskus suorastaan ilkeyksiä.
"Sinä sitä olet ampiaispesä, ja mustalainen, päätappelija oikein!" "Kyllä minä sinut vielä kengitän!" Mutta kosinta jäi kesken, sillä samassa pistäytyi äiti tupaan. Ennen lähtöään ennätti Jojakim kuitenkin vaihtaa Annan kanssa vielä muutamia haukkumasanoja, joka vaan todisti heidän likeistä väliään. Sillä samalla vaihdettiin myös silmäniskuja, jotka puhuivat aivan toista kieltä.
Ihminen, se saatana, on vihoissansa kuin nuijalla tupattu säkki, jonka sisällä sappi se karvas kiehuu ja kuohuu, hörisee ja pörisee, juuri niinkuin kiukkuinen ampiaispesä turpeen alla. Ja syytä on minulla vihaan kahdelta haaralta. Selkääni sain kuin mies tuolla mökissä ja talossa tässä on minulle tehty hävytön petoskauppa. Morsiameni, niin hyvä kuin kihlattu morsiameni, on annettu toiselle.
Joka pöydässä kävi keskustelu kiihkeänä, toisia seisoi keskellä lattiaa puhuen matalalla äänellä ja tehden vilkkaita kädenliikkeitä. Silloin tällöin ilmestyi myös ovelle joku turkkiaan ja lakkiaan riisumatta, kääntyi hovimestarin puoleen, kysyi jotakin ja meni menojaan. Hän ei nähtävästi tavannut tavattavaansa. Koko sali surisi kuin ampiaispesä. Mitä surisseekaan? ajatteli Antti.
Katso Tapania, katso hänen ahkeruuttaan, katso hänen hyviä tapojaan, katso hänen kotonaan pysyväisyyttä ja katso vihdoin hänen jumalista mieltään! Näin olen hartaimmanki vanhimman kuullut pojalleen sanovan, enkä siis laisinkaan voi hyväksyä niitä soimauksia, mitä olen jo joskus muuallaki, eikä ainoastaan tässä, näiltä samoilta henkilöiltä kuullut". Oli ikäänkuin ampiaispesä olisi karhastu.
Koko kyhäys vivahti muodoltaan munaan ja se puoleksi riippui puoleksi seisoi tällä sankan metsän peittämällä jyrkänteellä, kuin ampiaispesä viheriässä orapihlajassa. Kojun sisään mahtui jotenkin mukavasti viisi tai kuusi henkeä.
Mitäs virkkaa, polttiainen? *Liila*. Minä sanon, että kuuluttajamestari on narri. *Holofernes*. Niinkö sanot, ampiaispesä? Kyllä minä opetan... *Roosa*. Tule, Liila, olen varma, että kuningattarella on jotakuta pahaa mielessä Florinnaa kohtaan. Kertokaamme se hänelle. *Holofernes*. Malta, raapiva kissanpoika! Kunniaksi prinssillen Pannaan vahti ovellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät