Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Muutamilla näet on jo sellainen tapa. Asiasta toiseen, sanoi Volumnia Webster, leikaten silavaa paistinpannuun, minä panin teidän viulunne puotipöydälle; märkä lienee sekin. Tuopas se tänne, Tuomas, ole hyvä; minä kuivaan sen. En minä sitä raoille paahda, mutta sen verran vaan lämmittelen, ett'ei se luuvaloa saa. Niin teki isä vainaakin, sotalaivaston kapteeni.
»Sinut olisin tuntenut, poikaseni, vaikkapa Bordeaux'n soillakin, jos olisin tavannut sinut siellä kuin kurjen astelemassa puujaloilla. Mutta käy istumaan käy istumaan jos on surullisia kuulumisia, niin pitää saada viiniä, joka auttaa meitä niitä kantamaan. Ukko Tuopinpinnistäjä, hoi! isäntä hyvä, tuopas meille parasta laatua, ja heti paikalla.»
Jos tyttönen kuinka kaunis se onkin, Saa silmät sen loistaa Ja säihkyä, noista Hän huolivi viis'. Kas, siinä on hiis', Kun sillä ei rahaa, Ja tuopas on pahaa, Ei lausu hän sanaa, Vaan tyttösen manaa Ain, trallalallaan j. n. e. Mut entäs jos isä häll' tyttären antaa! Nyt kaikkien nähden Vain rahojen tähden Tuo lempeä saa Kovin leimuavaa; Ja hemppunsa kanssa Hän hyppää ja tanssaa, Kun onni se nappi.
Täällä on kaluja, jotka selvästi kiireessä ovat jääneet esille, kyllä kumminkin toinen tänne pian mahtaa tulla. Mutta, ahaa, kas tuopas pitkäsäärinen juutas, joka tuolla katossa kiipee. Tämähän on Sesilian huone, ja hänpä kuuluu kovasti hämmähäkkiä pelkäävän! No, palvelus pikku-kälylleni, tässä odottaessani, ei ole liiaksi."
Olettehan soittanut ennenkin.» »Olen montakin kertaa. Tuopas tänne viulu, Heikki! Tiedäthän, missä se on siellä kamarissa?» sanoi hän paimenpojalle. Poika läksi juoksemaan kuin orava ja Jaakko jatkoi: »Ei se ole mikään tavallinen viulu, sen saatte uskoa. Minä sain sen nuorena urhoolliselta ja muhkealta Henrik Flemmingiltä, joka sen oli ottanut eräästä Puolan luostarista.»
Ajellutpa on isäni leukansa paljaaksi kuin poltettu kaski. Reetta. Voi sun maitovasikan leukaasi! Jaakko. Tuopas, Reetta, mulle tuolta kuusten harmaita naavoja! Reetta riipi nyt kuusista naavoja ja asetteli niitä Jaakon leukaan. Reetta. Kun tämä vaan ei olis syntinen leikki. Jaakko. Elä sinä, Reetta, vapise ja napise, vaan pidätä lujasti sitä parran töyhtöä, sinä mun kuninkaallinen puolisoni!
Dorothea puolestaan jäi mutisemaan itsekseen: "Sinun isäs on aika viisas mies, usko vaan hänen omia vakuutuksiaan. Hänelle kohta mahtaa tulla joku läimäys osaksi tuossa mölläkässä, ja sitten kyllä saadaan kuulla: 'Dorothea, tuopas liinakaappeita! ja 'Dorothea, voitelepas plaastaria! Vaan nyt muka on kaikki vaan lorua ja valhetta, ja joutavaa, mitä Dorothean suusta tulee! Vai joutavia!
"Mutta kuuluupa rosvo valloittaneen jo monta linnaa". "Nähtävästi hänellä tosiaankin on suuri sotajoukko", arveli Shvabrin. "Siitä me kohta saamme tiedon", sanoi kapteeni, "Vasilisa Jegorovna, annas tänne jyvä-aitan avain. Ivan Ignatjitsh, tuopas tänne Bashkiri ja käske Julain tuota tänne ruoskia". "Maltas, Ivan Kusmitsh", virkkoi rouva, nousten ylös.
*Musta Joonas*. Tuopas tänne maitoasi, Lassemaija. Rosvoilla on kaikki yhteistä, tiedän minä. Tässä on sulle puoli voileivästä. Jos sinulla on nälkä, niin ryöstä itsellesi syötävää. *Kerjäläispoika*. Hyvät, armeliaat herrat, antakaa minulle roponen rahaa tai pala leipää. Tiedä, että me olemme rosvoja. *Kerjäläispoika*. Hyvä, armelias herra, älä tee minulle pahaa.
"No tiedän kuin tiedänkin", vastasi tietäjä; "asianne on niin, mutta sitä en tahdo sanoa kenenkään kuullen, en vaimonikaan. Tuopas, muija, tänne viinaa vähäisen ja haukattavaa palanen, niin puhumme sitte asiasta." Viinaa tuotiin ja leipää myöskin, ja miehet rupesivat puhelemaan yhtä ja toista.
Päivän Sana
Muut Etsivät