Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
"Niin, niin, minä tiedän lähtönne sotaan, ja olen tytyväinen sinuun. Kuuluupa siltä, kuin olisit uljaasti siellä tapellutkin vielä kaupan päälle." "Sire, kun kuulee torven raikuvan, täytyypä olla aika jänis, jos ei silloin saa rohkeutta. Teidän Majesteettinne siis tietää kaikki meidän ottelumme Torrens'in ja Sion'in luona Vallis'issa; sitten Murten'in, Estavayer'in ja Yverdun'in luona..."
"Mutta kuuluupa rosvo valloittaneen jo monta linnaa". "Nähtävästi hänellä tosiaankin on suuri sotajoukko", arveli Shvabrin. "Siitä me kohta saamme tiedon", sanoi kapteeni, "Vasilisa Jegorovna, annas tänne jyvä-aitan avain. Ivan Ignatjitsh, tuopas tänne Bashkiri ja käske Julain tuota tänne ruoskia". "Maltas, Ivan Kusmitsh", virkkoi rouva, nousten ylös.
AAPELI. Mutta mitä vielä tiedät, fröökinä Helander, jonka »posket on niin punaiset ja puhe käy kuin rasva», niinkuin lauletaan rakkauden-veisussa? Vai kuinka. Mitä sanoo fröökinä? Enemmin, enemmin sitä lajia. EEVA. Jos kaikkea, mitä sinusta tiedän, rupeisin tässä kertoilemaan, niin jäisinpä varmaan huoneesi asukkaaksi. Kuuluupa vähän kuin olisi hänellä totisesti aikomus tehdä takapero.
"Tämmöisen surman sai kuuluisa Karjalan kuningas, maamiesten mahtava herra "Vielä nytkin sanotaan myrskyisillä syksysäillä kalamiesten kuulevan Pajarin huutavan sulkkusuitsiansa ja kulta päitsiänsä. Ja kuuluupa täällä kerran käyneen herroja Helsingistäkin, joiden sanotaan purkaneen raunion ja sieltä löytäneen Pajarin tulukset ja kannukset.
Niin kauasko se kuuluu? Kuuluupa hyvinkin ja näette savunkin, kun juna Korentosuota mennä huitelee. Silloin te ette olekaan enää asumassa erämaan sydämessä, kun junan jyrinän ja veturin vihellyksen kuuluvissa olette. Mitäpä tuosta, kun ei vie kirkolle päinkään. Halkoo vain erämaan soita. Kyllä se vie kirkollekin. Tästä Jonkereeseen tulee tuskin parin tunnin matka.
Kuka te olette? kysyi Perttilä, joka ei ollut miestä ikinä nähnyt ja jota tämän tungettelevaisuus harmitti. Kukako olen? Sepä oli kysymys. Kuuluupa, että olette vielä nahkapoika valtiopäivillä. Muuten tuntee koko Ruotsi rehellisen vanhan Hallbergin, joka ei ilmoisna ikänään ole kumarrellut ylhäisiä eikä alhaisia.
FIINA. Kuuluupa vaan niin olevan. Assessorska on huutanut ja rähissyt koko aamupäivän ja assessori on aivan suunniltaan. Hän valelee päätään kylmällä vedellä ja on niin höperön näköinen että saa nähdä kuinka hänen käy!
Sinne oli pantu pari renkiä suullansa mukailemaan tuulen vinkumista. Kuuluupa ukkonenkin: vanhaa tynnyriä kolhitaan kangella illusioni täydellinen! Näytteleminen käy hyvin, sitä ei häiritse muu kuin Kaarle kreivin selitykset: "oho" ja "aha" ja "äläppäs, poika," "kyllä kai" ynnä muuta sellaista sukkeluutta. Sylvester kuiskuttaa aivan hyvin.
Minä tuon huomattuani rupesin tekemään puhetta ja sanoin: »mitä naapuri nyt miettii, kuuluupa niin kuin olisitte tyytymätön?» »Niin, minä mietin tässä», sanoi hän, »että poudittunut siinä on ennenkin, mutta nyt siinä vasta poudittuu, kun siihen tuommoiset vallit kaivetaan». Minä jouduin tuosta jotenkin hämille, sillä mainittu naapuri oli jotenkin hyvä puheenlahjastaan, enkä ensimmältä tiennyt mitä vastata; viimein kuitenkin selkenin ja kysyin äkkiä naapuriltani: »no eikö tässä paikassa sitten maahan asti sadakaan?» »Kyllä tässä niinkuin muuallakin sataa maahan asti», vastasi naapurini. »No sitten ei mene ojitus hukkaan», vastasin minä, ja puhe loppui siihen.
Mitä sitä nyt kuuluu?" sanoi Katru hyvin imelästi Sussolle. "Eipä mitään erinomaisia, mitä vaan tänne kuulunee?" sanoi Susso teeskennellen. "Kuuluupa tuota tänne jos mitä. Tuo Kolkin rottahan tuo pakkauupi väkirynnäköllä taloomme, mutta se ei saa niin tapahtua. Olemme sinun kutsuttaneet tänne olisihan tässä taloa niin, kutsuttaneet sinun tänne, murhettamme lievittämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät