Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
"Sinä, sinä ajattelet vaan Leinoa", keskeytti Eeli häntä. "No Selma, kuka sinun ajatuksiasi paraiten sitoo?" "Sulhanen, tietysti", vakuutti Emma. "Enkö minä tietänyt, että teidän piti tuleman pahoiksi", puhkesi Selma sanomaan. "Ikäänkuin en minä olisi kylliksi onneton jo muutenkin, vaan teidän pitää vielä lisäksi ilkkua. Oi, nyt on hirveän ikävätä elää, olla kihloissa ja että..."
Kaksi markkaa sitä meni tältä viime taipaleelta ihan hukkaan ... kun olisi lähtenyt siinä kohti pois, niihin ensin oli määrä mennä, niin ei olisi sekään raha mennyt hukkaan... Mutta ei tämäkään vaikuttanut mitään. Ja niin kulettiin taas ääneti linjasuoraa tietä myöten, ja ikävää oli matkan teko, kovin ikävätä kummastakin ... niin ettei edes haastelemaan siitä tehnyt mieli.
Mutta kylläpä, piru vie, häntä tänään suututimmekin! Pereat Gustavus, Kustaa kuolkoon! Eläköön saksalainen vapaus! Jatkammeko vähän peliä, herra veli, minun teltassani? Minä toimitan astian Wyrzburgin viiniä!" ja samassa laski hän kätensä vieressään olevan ruhtinaan käsivarrelle. Mutta se herra veti kohteliaasti pois kätensä ja vastasi kumartaen: "Ikävätä teidän arvoisuutenne.
Meidän on nyt niin hyvä olla, mutta minusta tuntuu niinkuin silloin tunkeutuisi jotain vierasta meidän väliimme. Ja se olisi niin ikävätä, kun sinä muutenkin niin pian lähdet?» He vaikenivat ja katsoivat toisiinsa kaihoisin silmin niinkuin jotain vierasta jo olisi tunkeutunut heidän väliinsä. Niinkuin he olisivat tahtomattaan pahottaneet toistensa mielen, ja siitä kärsineet.
*Jacobi*. Sitte jonkun ajan on minun mielestäni kaikki niin ikävätä ja raskasta. Louise vaikenee ja ompelee. *Jacobi*. Ja te voisitte niin helposti vaikuttaa, että maailma tuntuisi toisenlaiselta! Oi! Louise neiti! hyvä sana vaan, ystävällinen katse!... eikö teillä ole ainoatakaan ystävällistä katsetta sille, joka mielellään antaisi kaikki nähdäksensä teidät onnellisena?
En luullut hänen minua huomaavan ja askartelin senvuoksi kumarassa rappujen edessä. Mutta hevonen pysähtyi kohdalleni. Oikasin itseni nähdäkseni. Hän tervehti nostaen hiukan lakkia. »Meillä on vanha isäntä kipeänä, eikö lie halvaus; tohtoria olen hakemassa», hän sanoi. »Sepä ikävätä», äänsin. »Onhan se. Vaan kuka tietää. Ehkäpä siitä vielä kostuu.» »Jospa paranisi.» »Eihän sitä tiedä.
Ei muuta kuin sanokaa vaan, mikä se asia on. Sganarelle. Vaan edeltäkäsin ja ennen kaikkea pyydän, älkää ollenkaan imarrelko, älkääkä säälikö minua; vaan sanokaa ajatuksenne suoraan, koristelematta. Jeronymus. Sen teen koska niin tahdotte. Sganarelle. Ei ole mikään niin ikävätä kuin se, että ystävä ei puhu totuutta. Jeronymus. Se on tosi. Sganarelle.
Nyt ei minun huoli istua tässä yksinäni ikävissäni; ja sinun ei tarvitse vaivata sulosilmiäsi eikä pieniä, hienoja kätösiäsi Sepä oli ikävätä. Helmer. Visiiteillä kävijöille minä en ole kotona; muista se. Nora. Anna hänen tulla sisään. Helmer. Menikö hän suoraan minun kamariini? Sisäpiika. Niin, hän meni sinne. Rouva Linde. Sinä et taida tuntea minua enää. Nora. Kristiina!
Fredrik ja minä vaihdoimme katseen, joka enempi kuin sanat lausui kaikki ne kasvatusopilliset huolet, joita meille jo alkoi tulla. Varsinkin oli minusta ikävätä, kun isäni ja veljeni aina pojan kanssa leikkiessään yksinomaan leikkivät sotilasta. Käsitteet »vihollinen» ja »sota» istutettiin jo aikaisin häneen, en käsitä miten.
Emäntä oli kohta huomannut, että Vappu oli sanonut jotain huonoa erotessaan, koska Aliinakin oli niin alavalla mielellä ja peitteli silmiään. Tämän puoleen kääntyen puhui hän ikäänkuin haihduttaakseen koko asian: On hyvin ikävätä, kun palvelija eroaa noin tylysti. Aliina oli vaiti. Hän olisi ollut tuiki iloinen ilman tätä loppukohtausta. Pitikin sattua sitä kuulemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät