Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Kaksi markkaa sitä meni tältä viime taipaleelta ihan hukkaan ... kun olisi lähtenyt siinä kohti pois, niihin ensin oli määrä mennä, niin ei olisi sekään raha mennyt hukkaan... Mutta ei tämäkään vaikuttanut mitään. Ja niin kulettiin taas ääneti linjasuoraa tietä myöten, ja ikävää oli matkan teko, kovin ikävätä kummastakin ... niin ettei edes haastelemaan siitä tehnyt mieli.
Sulhanen ja morsian ajoivat yhdessä hevosessa. Vieretysten istuminen tuntui niin erinomaisen kevyeltä ja hauskalta. Reen vierussa kallistuessa oli niin soma nojautua toisiaan vasten, eikä hetkeksikään mennyt muistista tuo omituinen tunne, että on siinä toinen. Taipaleelta oli otettava lisähenkilö, joka oli erään talon tytär ja erittäin sievä.
Hevosta valjastettaessa nimismies kylmästi sanoi: »Eikö ole jotakin poikasta, joka palauttaisi hevoset? Olisi keveämpi matkassa, kun tässä on noitten herrojen matkatarpeita.» Ei näy olevan poikasista teitä kyytiin, verissäpäin näkyvät tulevan taipaleelta, sanoi isäntä jyrisevällä äänellä. Liiat painot jätetään kartanolle. Tämä näkyy olevan rahtikuorma eikä kyytikuorma.
Hän arvasi, että markkinamies tuli, pisti tulen lyhtyyn ja jouduttautui katsomaan, ketä sieltä nyt tuotiin ja myöskin hevoselle jouduttamaan hoitoa pitkältä taipaleelta tultua. Tallin edessä riisui Jukke ruunikkoa, kun sisarensa joutui sinne.
"Löysimme tuolta taipaleelta tien wierestä jotain", sanoin hänelle. "Mitä wain?" sanoi mies ja samassa juoksi hän rekemme tykö ja kohotti peitettä. Kuolleen kaswot kohtasiwat hänen katsettaan. Mummon kaswot näyttiwät nyt tylyiltä ja kowilta; mies säikähti, astui askeleen takaperin ja huudahti: "Herra Jumala, Kontti=Anna kuollut!"
Se kaihomielinen lehmien ammunta ja lammasten määkiminen, joka Lepokiven taipaleelta kuului karjaa vietäessä, soi korvissa monta päivää, monta viikkoakin, muistuttaen omaa syyllisyyttä, kun elukat eivät päässeet vapauteen kuten ennen kesän tultua. Mutta kaikkeen kuitenkin täytyi tottua.
Joku kulkiain, jonka Siikalahden kestikievari oli löytänyt taipaleelta... Kaikille sitä pitääkin tässä arkkuja vielä laittaa, mutta rovasti oli määrännyt.» »Pienihän se on ollutkin... Tyttökö vai poika?» Renki veti suutansa salaperäiseen nauruun ja virkkoi kerskaavalla äänellä: »Minä katkaisin kirveellä sen koivet, kun ei muuten mahtunut.»
Seuraavana päivänä sanomakellot Tepaston kirkontornissa parasta aikaa soivat, kun Kentän ruumissaattue saapui kirkolle. Kaksi kelloa määrätyssä tahdissa vuoroin soi levittäen ympäristöönsä tuonelan sanomata. Mieliin käyvältä tuntui se tulijoistakin. Jokainen tunsi silmiensä nurkkien kostuvan. Mutta samalla tuntui sangen juhlalliselta taipaleelta tullessa jo soitolla vastaanotto.
Seurauksena matkasta oli, että sain julkisuuteen Juteinin kuvan sekä yhtä ja toista hänen elämänsä taipaleelta ennen julkaisematonta ja ennen julkaistuakin taas työni kestäessä tarkistetuksi. Tämän elämäkerrallisen esityksen kautta kirjani uudelleen laajeni tavattomasti, niin että se nyt, kun sen ensi osan täten olen valmiiksi painattanut, muodostaa liitteineen noin 400 sivun laajuisen teoksen.
Mutta enemmän kuin muu kumma veti ihmisten huomiota puoleensa se, että Honkaniemen Mooses kasvot veressä laskeutui nimismiehen kärryistä. Moni kiirehti kysymään: »Mikä sinulle on tullut, kun ihan verissä päin tulet taipaleelta?» Tuo löi, sanoi Mooses viitaten nimismieheen ja niellen itkuaan. Löi? Ja et antanut paremmin takaisin, kiljahti joku. Se ei olisi ollut lyönnillä hyvä.
Päivän Sana
Muut Etsivät