Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
"No ... olkoot vain!" äänsin taas nenäkkäänä, puistellen hamettani. Mutta samassa kuului rappusilla tulijan ääni: "Ai!... Se on herra Ikonen!...
"Vai tuliko tässä erehdys?" arveli siihen mies hölmön näköisenä, lyöttäytyi jo matkaani ja toisti: "Niin jotta ettekös te todellakin ole se vallesmanni Lassilan tyttö?" Nyt katsahdin minä häneen, pyöräyttää kiepautin sitte takapuoltani närkästyneenä, ylpeästi, mutta tietysti samalla sirosti ja viehkeästi, keikautin nenääni ynseästi ja äänsin sitä kyytiä poistuessani halveksivasti: "Fyi!"
Ja Eerikki ritari rauhatonna vaeltaa vuorella. Miltähän kuuluu rauhattoman haamun huuto, ajattelin. Minä äänsin, ja Eerikki ritari vastasi. Huh! Tuo oli kamalaa. "Eiköhän tule kylmä?" kuulin tyttöseni viimein sanovan. "Hevonenkin rupeaa jo värisemään." Me nousimme rattaille. Sääli minun oli tyttöä; ma heitin villavaippani hänen ylitsensä ja otin itse ohjakset. Pian tulimme kestikievariin.
Tyyni järven pinta näytti ikäänkuin kiehuvan, kun isot, raskaat vesipisarat putoilivat siihen yhtenä ainoana rapinana. Katselin sitä kauvan, kun elottomana ja vihdoin eikös jo ota ja pääse rinnastani heikko, surullinen huokaus! Ellin kuva vilahti silmissäni ja mustasukkaisena äänsin minä silloin ynseän: "Mokomakin!... Luulee parempikin olevansa!"
Syvä hiljaisuus ei laannut, merkkiä en yöstä saanut: »Pois», ma mietin, »varjoon taannut», ja »Lenoora?» äänsin vaan, äänsin nimen tuon, ja kaiku soi, »Lenoora!» hiljaa vaan; muuta en mä kuullutkaan.
"Rakas Maiju", toisti uusi kuiskaus ja hänen palava suudelmansa poltti huuliani. Sieluuni valui autuuden ja onnen virta. "Petteri!" jaksoin enää kuiskata. Hän jatkoi suutelemista, kunnes olin siihen onneen aivan nääntyä ja äänsin pitkään, hellästi rukoillen, kuiskaten: "Nii-iin... Ette sa-aa." No nytpä tämä asia onkin jo kerrottu. Tämän enempää en näet tästä autuudesta kerro.
En luullut hänen minua huomaavan ja askartelin senvuoksi kumarassa rappujen edessä. Mutta hevonen pysähtyi kohdalleni. Oikasin itseni nähdäkseni. Hän tervehti nostaen hiukan lakkia. »Meillä on vanha isäntä kipeänä, eikö lie halvaus; tohtoria olen hakemassa», hän sanoi. »Sepä ikävätä», äänsin. »Onhan se. Vaan kuka tietää. Ehkäpä siitä vielä kostuu.» »Jospa paranisi.» »Eihän sitä tiedä.
Päivän Sana
Muut Etsivät