Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Kun Vinitius teki sen hiukan väräjävin käsin, loi Poppaea häneen pitkien silmäripsiensä alta ujostelevan katseen ja ravisti kultaista päätänsä ikäänkuin olisi kieltäytynyt täyttämästä jotakin pyyntöä. Sillaikaa aurinko suureni suurenemistaan, kävi punaisemmaksi ja laskeutui vähitellen lehdon latvojen taakse. Vieraat olivat melkein kaikki jo humalassa. Lautta kierteli yhä likemmä rantaa.
Ukko Lauri tunsi itsessään sellaista kunnioitusta, joka köyhällä kansalla on rahan ja rikkauden suhteen, hän kohotti lakkiansa ja tervehti hyvin kohteliaasti vastaan; ainoastaan Laurin vaimo näytti vähemmän ujostelevan rikkaan Kjellin poikaa, ja tämä tuli siitä, että hän ei mielellään nähnyt hänen niin usein käyvän torpassa, sillä hänestä oli mahdotonta, että Yrjöllä olisi ollut täydellä todella jotakin tekemistä Annan kanssa.
Ja vielä jälestäkäsinkin on tuntunut siltä, kuin väliin heräisin ja taas vaipuisin... Niin, no, eihän se tietysti ole muuta, kuin että tuo kaikki, päätökset ja muut, tapahtuivat niin äkkiä, pitemmältä miettimättä, etten oikein ole ehtinyt selviytyä, mutta se epäselvyys vaivaa joskus vieläkin mieltäni. Nyt näytti Olli melkein ujostelevan tuota kaikkea, mitä oli kertonut.
Ehkäpä rakasti Sten häntä vielä enemmän juuri tuon mielenpuhtauden ja kainouden tähden ja kuitenkin halusi hän saada hänet kokonaisemmin omakseen nähdä morsiamensa vähemmän ujostelevan hänen rakkautensa edessä. Sten oli koettanut saada aikaan, että heidät olisi vihitty ihan kaikessa hiljaisuudessa ja he sitte olisivat heti matkustaneet omaan kotiinsa.
Ristiäisiä saattaisi sitten noin Erkinpäivän tienoissa ajatella. Se tuntui jo niin iloiselta ja hipleältä Heikistä, että häntä aina pyrki väkisin naurattamaan. Aivan kuin olisi joku kainalokuopista kutittanut. Samaako mahtoi Jaanakin ajatella, koska näytti niin ujostelevan eikä edes kertaakaan katsonut hänen? Mutta Jaanan mieli liikkui taas muilla markkinoilla.
Hän oli puettu pitkään, vaaleanharmaasta sametista tehtyyn, kultahakasilla varustettuun ja kalliilla turkiksilla sisustettuun matkakaapuun, joka kyllä tuntui vähän liian varovaiselta tähän vuodenaikaan; koristelematon musta hattu ja valkoinen harso enensivät vielä kasvojen tavatonta kalpeutta, joihin kumminkin vieno puna ilmaantui, hänen keskeyttäessään ujostelevan kirkkoherran onnentoivotukset sanomalla: Paljon kiitoksia, hyvä kirkkoherra!
Ja herra se näyttää oikein ujostelevan työmiehen avonaista katsetta, sillä päänsä hän yhä alemmaksi painaa, siirtää hattua silmilleen ja niin mennä puittaa kotiinsa päin kun tuli takana olisi. Kahdeksaan asti ei sitten kaduilla näekään paljo muita kuin työmiehiä, toriämmiä ja talonpoikia, jotka tavaroitansa kaupittelemaan torille päin ajella lyntystelevät.
Käypäs istumaan, että saamme puhella, sillä haluaisinpa saada varmat tiedot nykyään sekavista asioista", sanoi pastori Martille, samassa tervehtien häntä. "Niin, niin, käyhän istumaan Martti!" kehoitti Kolkkikin, kun näki Martin ujostelevan. "Miten ne teidän asianne oikeen ovat, Martti?
Ei ollut vielä myöhäistä, kun hän saapui Casinoon, erääsen yhtymäpaikkaan, jossa upseerit pitivät kokouksiaan. Kun hän astui sisään, nousi metsäherra juuri pelipöydästä. Tämä näytti vähän ujostelevan vanhaa tuttuansa, puhui väkinäisesti ja loi silmät omituisen arasti syrjään, yhä vaan välttäin toisen silmäyksiä. "Oletkos käynyt rouvaani katsomassa?" kysyi metsäherra kerran kesken puhetta.
Päivän Sana
Muut Etsivät