Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Törmäsi vastakkain väki urhojen; vaan raju Ares varjosi ottelon yöll', avuks astuen iliolaisten, nopsana tuoll' oli, tääll' oli, noutaen Foibos Apollon välkkyvämiekan mieltä ja pyyntöä, että hän nostais uljuutt' iliolaisten, pois kun huomasi menneen Pallas Athenen, jonk' oli into akhaijeja auttaa. Itse Apollopa Aineiaan rikasaartehisesta toi pyhätöstään, tarmoa loi väenjohtajan rintaan.
Valtavan peitsen koht' uros aimo Akhilleus iskuun nosti, mut nopsana kuuristuin liki juoksi Lykaon, tarttui polviin, vaan yli hartian kiitäen keihäs iskihe tanterehen, himo purra ol' ihmisen pintaa.
Vaan oli valpas Automedon, terän vaskisen vältti nopsana kuuristuin; yli kiitäen varteva keihäs kenttään iski, ja varteen jäi vavisuttava vauhti, vaan pian vaimeni maass' asehelta jo ankara voima. 529 Miekoin iskemähän mies miestä jo syöksynyt oisi, ellei Aiaat ois erotelleet hurjia noita, rientäen tuoksinan halki, kun kuulivat kumppanin huudon.
Vestibyylissä paraatiovella seisoo jo tuo tuttu vanhanpuoleinen pilettien myöjä kymmenkunnan myömättä jääneen 6 markan piletin kanssa; kaikki muut ovat näet jo aamupäivällä loppuun myödyt. Tuolla tulee jo konsertin antaja ... nopsana issikan kasaanilaisesta reestä hypähtää, maksaa ja rappusia kiiresti ylös juoksee.
Nyt taas sota suuri Jo alkavi juuri, Kuin lumesta muuri On valmisna. Nyt palloset tuiskaa, Ne tuiskaa ja luiskaa, Ja poikaset huiskaa Niin nopsana. Hei uljahat veikot! Nuo kömpelöt peikot, Nuo hölmöt ja heikot Kiin' ottakaa! Te säästäkö elkää Sen kuhnurin selkää, Ken sodassa pelkää, Se löylyn saa. Sill' into ja kunto, Ja tahto ja tunto, Ja rohkea luonto Tarvitahan, Kun puolesta valon.
Vaan terän vaskisen tieltä hän väistihe valppahin katsein, nopsana kuuristui; yli kiitäin varteva keihäs kenttään iski, ja varteen jäi vavisuttava vauhti, vaan pian vaimeni maass' asehelta jo ankara voima; upposi maahan noin Aineiaan viuhuva peitsi, jonk' oli lentoon suunnannut käsi jäntevä suotta.
Itse jo riensi hän pois; kuin kiitäväsiipinen haukka jyrkän kallion korkeudest' alas äkkiä liitää maan lakeuksia päin liki vainoten lintua toista, noin pois nopsana maan järisyttäjä riensi Poseidon.
Virkki ja nopsana nousi ja astui luo emon armaan, tarjoten maljan toi parikorvan, haasteli hälle: "Kärsiös, äiti, ja malta jo mieli, jos haikea liekin, ettei silmäni nää näkis sun, emo, kantaja kallis, iskuja saavan; en silloin vois, miten oisikin surku, auttaa; vaikea vastustaa näet Zeus on Olympon. Kerrankin, kun puoltaa koin sua, hän mua jalkaan tarttui, kynnykselt' alas viskasi valtahiselta.
Taisteli Automedon, suru vaikk' oli kumppanin surmaa, kiitäen vaunuillaan kuin keskeen hanhien kotka; nopsana vuoroin väisti hän vimmaa iliolaisten, 461 nopsana taajaan tungokseen taas vainoten syöksyi; urhoja kaatanut ei toki, vaikka hän päin karahutti; vaunuill' yksin seisoissaan samall' ei näet voinut peistä hän lennättää, hepojansakin ohjata oikein.
Päivän Sana
Muut Etsivät