United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Talvi on terveellinen ja virkistävä, taivaan ollessa kirkas ja maan kovana. Raitis ilma nipistää korvia, ja reippaasti kävellään jäätyneillä teillä, jotka narisevat jalkojen alla hopean heleällä äänellä. Kentät ovat niin hienoja ja puhtaita, valkoisia lumesta, keltaisia auringon paisteesta.
"Eno" sanoi hän, "minä ja muut pojat olemme ulkona tehneet linnan lumesta ja nyt ai'omme valloittaa sen. Sitä sun tarvitsee katsella!" "Mielelläni sen teen", sanoi vanhus iloisesti ja puhalsi ilossaan suuria savupilviä ympärillensä; "vaan kuinka olette asian toimittaneet?" "Eihän se ollut mikään vaikea seikka, enoseni!" huusi Rietrikki.
Topias alkoi puhua lumesta, kivistä ja kivulloisuudesta ja taikinakaukalosta. Hänen äänensä oli uskollinen, mutta Simo nauroi, niin että hyrski. "Voi jotta mun illalla! Ja minkä muotoinen hän oli?" "Pitempi minua ja..." "Pitempi sinua!
Sekä Linus että Ursus jo nauroivat minua." Selvästi saattoi nähdä, että Lygia oli häntä odottanut, sillä hän oli heittänyt yltään tavalliset, tummat vaatteensa ja pukeutunut pehmeään, valkoiseen stolaan, jonka sulavista poimuista hänen hartiansa ja päänsä nousivat kuin kevätesikon kukat lumesta. Hiuksiinsa hän oli pistänyt pari punaista vuokkoa. Vinitius painoi huulensa hänen kättänsä vastaan.
"kukkia lumesta", ja vielä senmoisia kukkia, jotka ovat lakastumattomia ja jotka lakkaamatta levittävät tuoksuansa sinun ympärillesi viimmeisen lopun suurena päivänä. OLETKO SIN
Sen ohessa esitteli hän, että he koettaisivat etsiä tätä tupaa, joka epäilemättä olisi kaikin puolin parempi, kuin joku lumesta ja jäästä vaillinaisesti kyhätty hökkeli. "Se olisi hyvä Jumalan sallimus," vastasi Leo "mutta mitenkä me voisimme löytää tämän turvan?
Lumi aleni ja mätäs toisensa jälkeen pisti esiin mustan päänsä, puut puhdistuivat lumesta, ja kerran aamulla noustessaan makuulta nuorukaiset kuulivat kaukaista kohinaa. "Koski", virkkoi Pekka, "tulva alkaa; jäät ovat lähtöä tekemässä." Päivän mittaan kohina koveni kovenemistaan, ja iltapäivällä oli laakso heidän alapuolellaan veden vallassa.
Muutamissa ruumiissa näkyi väkivallan merkkiä, toiset oli kai kuolleet viluun ja nälkään. Eräskin tällainen ruumis makasi kuolleena keskellä maantietä, pää vaan pisti sotketusta lumesta esiin, jonka ylitse oli ajettu tykki-lavetin pyörällä, joka sen oli mytistänyt vallan myttyyn; kasvot ylöspäin, hampaat irvissä, Hirvittävä kuva ihmisolennosta.
He ovat läpikastuneet lumesta ja väsyneet matkastaan, vaan toivotettuansa onnea ja menestystä hänelle, panee kumpikin leveän kätensä Vendalea rinnalle, ja katsellen häntä totisilla silmillä sanoo toinen heistä hiljaisella äänellä: "Ne ovat taas täällä, herra! Paarinne ihan samat paarinne! "Paarini täällä? Mitä vasten?" "Hiljaa! Vaimonne tähden hiljaa! Matka-toverinne sinä päivänä "
Se koira, joka oli löytänyt pilkut lumesta, juoksi nyt, hänkin, toisen viereen, ja molemmat alkoivat nyt juosta edestakaisin ulvoen ja haukkuen ja osoittaen kaikenlaisia levottomuuden merkkiä. Vihdoin seisahtuivat molemmat aivan kuilun partaalle, nostivat kuononsa pystyyn ja päästivät yht'aikaa pitkän, valittavaisen ulvonnan. "Siellä on joku alhaalla," sanoi Marguerite.