Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Suurten pojat ne miks' ei muista Isäin tapoja, miksikä he Vihaa kantavat, josta Rauha Morvenin häirääntyy? Neito linnassa on; sen tähden Gall on jousensa unhottanut, Rurmar laulanut siitä, Eestä taistellut Klesamor. Shelman immelle kenpä kelpaa, Laakson kukkanen, ken sinut saa? Tuulosen sulotuokse, Hengittää sua kenpä saa? Viimein katkesi vaitiolo.
Olinpa vielä paljon paremmissa voimissa ja paremmalla mielellä tämän pitkän patikkamatkan suoritettuani kuin sitä alkaessa. Poika, jolla oli hopeanappi. Matkalla Morvenin yli. Mannermaan puolella sijaitsevan Kinlochalinen ja Torosayn väliä kulkee lauttausvenhe säännöllisesti.
"Nyt pelvotta," lausui hän, "Voi mennä kuningas Morvenin Pois tähtitarhojen suojiin, Isäinsä henkien luo. Mun muistoni puhdas on. Ei poikain tähden mun haamuni Yön suojaan tarvitse piillä Kun kohtaa Finjalin se. Mun hautani, tyttärein, Tee hiekkaan, jossa mun poikani Nyt lepäävät. Pane patsas Yhteinen kummulle sen.
Kedolla silloin läheni, saapui mies. "Oihonna," lausui hän, "sua etsin. Sua kutsuu luokseen Morvenin kuningas, Odottaen ennen koittoa jo." "Sä sanantuoja," vastasi neitonen, "Mintähdeti vanhus noin mua ikävöi? Hän kutsun kuololta joko saanut on, Luo henkien hänkö mielivi jo?"
Neilillä taas ei ollut vähääkään halua jatkaa keskustelua kanssani, vaan hän kiirehti ilmoittamaan mitä tietä minun oli kuljettava. Yö oli minun vietettävä Kinlochalinen ravintolassa, seuraavana päivänä tuli kulkea Morvenin läpi Ardgouriin ja olla yötä Claymoren Johnin talossa, jolle tulostani oli ilmoitettu.
Ja vuodet ne vaihtelivat, Ja maine Fjalarin levis' etäälle. Fjalarin tyttärestä vaan ei Mainetta kuultu, kuisketta kulloinkaan. Toinen laulu. Shelman immelle kenpä kelpaa, Laakson kukkanen, ken sinut saa? Tuulosen sulotuokse, Hengittää sua kenpä saa? Shelman tornien kuvat päilyy Kronan aallossa kirkkahina, Päivä idästä valaa Maille Morvenin koittonsa.
Hän kätteli vanhusta Ja lausui: "Yksin, oi isä, sä Jäit mun ja pimeyn kanssa Vierasta tottelemaan. Nyt rannalla Morvenin Ei hengi pojistas' yksikään; Ne kuolon saivat jo kaikki, Ne haudan unessa on." Hän päätti. Mutt' kirkkaana Taas loisti otsa Morannalin, Ja pilvet rauhattomuuden Kasvoiltaan hälvenivät.
Vait'! Ruhtinas nousevi nyt Ja ottaa maljan vaahtisen käteensä. Lausua sanan nyt hän halaa, Valansa tehdä hetkenä lupauksen. "Mua sankarit, kuunnelkaa, Te lehdet nuoret harmajan tammipuun Runkohon puhjenneet, sen, jonka Taistelumyrskyt runteli useinkin. Ken teistä jo silloin ois' Ajellut kiitäin perhoja nurmen, kuin Morvenin mailla sai Dunkomar Miekkani kautta kuoleman kalpean?
Päivän Sana
Muut Etsivät