United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Synkistyy veli miksi, Kun hän veljehen katsahtaa? Aikaan Finjalin, Ossianin Eipä linnassa eletty noin; Kannel riemuja raikui, Laulu voittoja kiitteli. Vankat olivat muinaismiehet. Rientäin kuin kulovalkea nuo Poikki vihollisparven Sodan hetkenä ryntäsi. Kukistettua muukalaiset Kun he Shelmassa näkyivät taas, Lempeet olivat jälleen, Päivää kevähän lempeemmät.
On neidon sydän, lämmin ja sykkivä Jääkuoreni alla mullaki myös. Mutt' miks'ei Morveniss' ole miehiä, Ei sankareita kuin oli ennen? Nyt kilpi Finjalin kovin raskas on Ja vaipunut ääni Ossianin. Mua kyllästyttää Morvenin miehet jo, Nuo huokaavaiset, hempeämielet. En voinut antaa lempeä lemmestä, Voin suruni antaa heille ma vaan.
Shelmasta kun sa kaukomaille Läksit mainetta saavuttamaan Aatoksenipa seuras' Usein sinua mertten taa. Väre hengestä suurten isäin, Lähde sotias' sotimahan, Vihamiehille näytä Vielä Finjalin kuntoa. Ja kun laulaja kaukaa tulee, Kilpisalissa istuva oon, Vierellään minä istun, Kuunnellen, nimes' kuuluisko.
Sali Finjalin linnan loistaa, Mutta sielläpä synkkinä vaan Kolme kulkevi poikaa Kuninkahan Morannalin. Jousen kantaja Gall on tuima, Rurmar soittaja suruissaan; Vasta sodasta tullut Vaiti on jalo Klesamor. Salaa katsovat toisihinsa, Uhkaus silmihin syttynyt on. Vihan tuli on valmis Sydämist' ulos leimumaan. Miks' on linnasta riemu poissa, Aamu loistava levoton noin?