Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Kumppalinanne kun ottelemass' oli uljas Akhilleus, Skaian portist' eip' ulos ulkouneet urot Troian konsaan, sillä he pelkäsivät hänen aimoa peistään; kaukana porteiltaan; liki laivoja nyt kahakoivat!" Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa. Päilyväsilmä Athenepa luo tuli Tydeun poian.
Toisa ja toisa kun noin kävi aatos, Athene jo astui miehekkään Diomedeen luo sekä näin sanan virkkoi: "Muista jo joutua pois, uromielen Tydeun poika, haaksien hankavien tykö, tai pako pakkona ehk' on. Voi joku kuoloton valveuttaa myös iliolaiset."
Mutta kun rientäissään liketysten pääsivät urhot, Fegeun peitsi jo viuhui päin, valahuttaja varjon; vaan liki hiipaisten vasent' olkaa Tydeun poian lens yli, sattunut ei.
Loihe nyt lausumahan sotaärjyinen Diomedes: "Tässä on mies ei kauempaa ole etsiä tarvis jos vain neuvoni kelvannee eik' ärsytä teitä oudoks ottamahan, vaikk' onkin mull' ikä nuorin. Vaan pojaks sankarin itseni myös minä mainita mahdan, Tydeun, jolleka Theben luo lepokumpu on luotu.
Vois hevot vauhkoiks säikähtää, ei mielisi viedä pois metelistä ne meitä, kun eivät ääntäsi kuulis, meitäpä syöksyis päin uromielen Tydeun poika, meidät surmata vois, hevot saaliiks sais kaviokkaat. Siis omat vaunusi, valjakkos aja itse ja ohjaa, vaan minä ryntääjää otan vastaan kärkevin keihäin."
Virkki, ja tallestaan monineuvo Odysseus nouti kilven kirjatun harteilleen, kera seurasi sitten Tydeun poian luo; majast' ulkona siell' uros uinui vierellään tamineet; ylt'ympäri kumppanit nukkui kullakin päänojanaan kupu kilven; ol' isketyt kenttään keihäsvarsien päät, mut loitos vaskiset kärjet välkkeen loi kuin Zeun tulet iskevät; vaan uros itse 154 nukkui, vuoteenaan härän, nurmien kasvatin, vuota, päänalaseksipa taas oli pantuna uhkea ryijy.
Kuin ajokoiraa kaks suin, hampain raatelevaisin hirven hiehoa vainoo tai jänist' uupumatonna, metsiä, mait' ajo käy, yhä eell' otus rääkyvä entää: Tydeun poika nyt noin ja Odysseus, linnojen turma, vainosi, salvaten leiriin tien, hänt' uupumatonna.
Huusi nyt Antilokhos, noin kiihtäen orheja taaton: "Hei, hevot, laukatkaa tekin, menkää, min jalat jaksaa! En kera valjakon tuon toki kilpaan vaadi, jot' ohjaa urhea Tydeun poika, Athenepa itse nyt antaa vauhtia sille ja suo hänen voittaa kunnian kuulun; vaan hevot juoskaa kiinni te ainakin Atreun poian, älkää jääpykö jälkeen, jott' ei löis häpeällä Aitha, mi tamma on vain.
Viides Meriones oli kerkeämään ajokilpaan. Vaunuilleen kukin nousi ja viskasi arvan; Akhilleus arpoja puisti, ja Antilokhos sai, Nestorin poika, paikan parhaan; Eumelos tuli toisena, kolmas poika ol' Atreun taas Menelaos, mies asekuulu, sitten Meriones, sekä viimeiseen sivupaikkaan Tydeun poika, mut hänp' oli parhain mies koko parven.
Hällepä Hippolokhon vesa loistava vastasi, virkkoi: "Tydeun urhea poika, sa miks sukujuurtani tutkit? Kuin kesälehtien kerrat, niin suvut ihmisienkin: puistaa lehdet puist' alas tuuli, mut uusia versoo taas vihannoituva metsä, kun alkanut on kevätaika; niin suvut ihmisien: mikä kasvaa, taas mikä kuihtuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät