Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Elina katsahti häneen ja siinä silmäyksessä oli koko elämä. Hän sanoi: »Minä olen rakastanut, Miihkali. Minä olen rakastanut sinua enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa ja kauemmin kuin vuoden tai kaksi, niin kauan kuin suinkin muistan taapäin. Sinä olet aina ollut minusta korkeinta ja parasta, mitä olen tiennyt, paitsi Herramme Jumala.»
Hevoset seisoivat pystyssä korvin, ikäänkuin ottaen matkustajain levottomuuteen osaa; ei päästy eteen- eikä taapäin, ja lunta tuli niin sakeasti, että ilma oli kuin levitetty, valkoinen lakana. Koirain haukunta eteni, läheni, kävi puoliympyrässä ja eteni taas. Yht'äkkiä muuttui se yhtämittaiseksi ulvonnaksi, ja heti sen jälkeen kuului laukaus ja sitten taas laukaus ja taas laukaus.
Drake astui askelen taapäin, ja yritti puolusteleimaan, mutta Vanloo lausui: Olkaa huoleti, jalo isäntäni! minä en tee ennenaikaisia johtopäätöksiä siitä, mitä on tapahtunut. Luottamukseni teihin on vielä yhtä luja kuin silloin, kun päätin seurata teitä tänne. Me olemme kullantekijöitä kiireestä kantapäähän. Tuoss' on, jatkoi hän ja heitti pistoolin pöydälle, minäkin olen pitänyt varani.
Hän vaikka heilui ja äkkiä kääntyi, luisteli milloin taapäin, milloin eteen, milloin pitkän matkaa toisella jalalla vain, niin näytti Eilistä kuitenkin, että hän ei saattaisi milloinkaan kaatua. Tuolla he seisovat nyt ja puhuvat jotain toisilleen. Sitten yht'äkkiä luistelevat aivan suoraan Elliä kohti ja seisahtuvat hänen eteensä.
Panen sen hellällä kädellä säännöllisiin poimuihin, sidon manillanuoralla puomiin kiinni ja levitän peitteeksi vedenpitävän öljyviitan. Hän jää siihen, ja minä poistun verkalleen torin poikki. Mutta kadunkulmassa katson minä vielä jälelleni, ja siellä hän lekottaa, kuvastuen vedenpintaan rauhallisena ja solakkana, mastopuu vähän taapäin nojaten.
Hänen silmänsä eivät enää aamusta iltaan taapäin hänen omaan takaraivoonsa tuijottaneet. Hänellä oli nyt varaa katsoa eteenpäin ja uloskinpäin niillä, huomata ihmisiä ja esineitä ympärillään, tarkata luontoa, elämää, ohikiitäviä maisemia, kyliä ja kaupunkeja. Ja kaikki huvitti häntä.
Vaan hevot Automedon sekä Alkimos joutuen saivat valjaisiin, somat rinnusvyöt oli vyötty jo kiinni, suitset suuhun pantu ja taapäin tiukaten ohjat 394 solmitut kaiteeseen; silovartisen, välkkyvän ruoskan koppoen vaunuihin nous Automedon ajajaksi, täystamineisena myös kera astui aimo Akhilleus, niinkuin Helios ylhäinen asu yllä hän loisti; raikuvin äänin huusi jo kiihtäen orheja taaton: "Harpyian pojat kuuluisat, Balios sekä Ksanthos, valppaammin kuin taannoin pois ajajanne nyt tuokaa danaolaisten luo, kun on taistoon kyltynyt mieli, ettei jäis kuin Patroklos elotonna hän sinne!"
Päin häntä on voimaton Bellerophon: hepo pelvoton toki tuohonkin keinon tiesi: hän taapäin kääntyy ja potkaisee, peto parkaisee hän sai, mitä pukki siesi! »Hyvin potkaistu!» huutaa Bellerophon, »sun kunnia on; hepo taisi, mit' tainnut ei miesi».
Taapäin viskaten pään sepä ryöstäjätään puri rintaan kaulan alle, ja tuskissaan sen kotka jo päästi maahan kouristaan, ja se kirposi joukkojen keskeen, kotkapa kiljuen kiiti nyt pois kera viimojen vieväin. Kammostui urot Ilionin, kun kirjavan käärmeen keksivät keskellään, Zeun, aigiinkantajan, enteen.
Fede seisoi liikkumatonna käärittyine hameineen, tukka taapäin silitetty hänen punottavilta poskiltaan, ja tuijotti tummaan, ruudun läpi näkyvään muotoon. Hänen juuri sen verran toinnuttuaan, että voi ottaa askeleen eteen päin, avautui ovi ja vieras astui sisään. Hän oli tuntematon, pitkä, roteva keski-ikäinen herrasmies; partansa oli pitkä samoinkuin tukkansakin ja peitti osan hänen muodostaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät