Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Panen sen hellällä kädellä säännöllisiin poimuihin, sidon manillanuoralla puomiin kiinni ja levitän peitteeksi vedenpitävän öljyviitan. Hän jää siihen, ja minä poistun verkalleen torin poikki. Mutta kadunkulmassa katson minä vielä jälelleni, ja siellä hän lekottaa, kuvastuen vedenpintaan rauhallisena ja solakkana, mastopuu vähän taapäin nojaten.
Aina kun tätä tietä kuljen, ja minä kuljen tätä monta kertaa kesässä, nautin minä tästä noususta sanomattomasti. Ja nyt teidän kanssa nautin siitä enemmän kuin koskaan ennen ... kun näen maailman noin jäävän jälelleni tuonne alas, yhä pienenevän ja näköalan samalla etenevän ja avartuvan. Ja kuta ylemmä he tulivat, sitä onnellisemmaksi hän näytti tulevan.
Päästyäni puitten suojaan katsahdin jälelleni. Tytöt seisoivat vielä ladon kupeella, tutkien, tarkastellen ja punniten rahojaan. Näkyivät vaihtavan niitä, ottavan toisiltaan ja antavan taas takaisin. Sitten alkoivat he mennä, hyppivät mättäältä mättäälle, olivat lapsia jälleen, juoksivat kilvan venheelleen ja jäivät iloisesti polskaroiden keräämään kaisloja ja lummekukkia. Tie veti ja viehätti.
Sannotin kartanon, laitoin kasvitarhan ja siihen hiekkakäytävät. Sieväksi minä kotini laittelin. Rahasta ja rakennusaineista ei tuntunut olevan puutetta. Näitä ajatellessani meni ensimäinen päivä läpi käsieni, etten tiennyt mihin se hupeni. Harvassa oli taloja tielläni, tuskin puoli kymmentä kerkesin jälelleni jättää.
Minä hevosta hoputin, Köyliön järven jäällä se kuoliaaksi kaatui. KERTTU: Hevonen? Ristus ja Maaria! Siitä ei Lalli sinulle hyvää laula. INKO: Siinä vasta tohdin jälelleni katsahtaa... KERTTU: Noh? SINIKKA: Hyvä, että hengissä pääsit. KERTTU: Kuinka? INKO: Siinä körötti reen perässä pyhä mies, kaapuunsa käärittynä, kuten oli lähtiessä tuohon istahtanut. KERTTU: Häh? SINIKKA: Ei päätä?
Kuin pahanteosta pakoon hypähtäen minä sysään liikkeelle veneen, joka istuessani ja katsellessani punaista tyttöä on kääntynyt kotiin päin, sillä on alkanut käydä iltatuulen viri salmea pitkin. Melon yhä tiukemmin ja vasta Koiraniemen kohdalla katson jälelleni. Siinä se vielä onkii, mutta sen mamma on alkanut lylleröitellä pihaan. Nyt se ottaa matoastian ja kerää kalat ja juoksee jälestä.
Sellaisessa ristiriitaisessa mielentilassa istuin taas muutamana iltana rautatievaunussa matkan teossa, kuten tavallista. Oudon kaupungin olin jälelleni jättänyt, ja tuntemattomia seutuja kuletti kiivas kyyti. Hämärä antoi vauhtia tuskallisille tunteille. Vaikka pitkällinen matkusteleminen ja vieraissa viivyntä oli kokenut tunteita turruttaa, niin sittenkin kolkkous rinnassa kojotti.
Päivän Sana
Muut Etsivät