Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Min kevät kätkevi kohdussaan, Sen kesä kukkina kantaa; Ja syys kun joutuvi, tultuaan Se lahjat runsahat antaa. Sai toiste nurmi kukkihin, Heräsi tunnot nuorten, Puroset niinkuin ilmihin Rinnoista puhkee vuorten; Niin sammalmättähäll' istahtaa Luo tytön poika nyt tohti. Vaan luudat, siivilät singoittaa Tuo tyttö poikasta kohti!
Minä lintunen satakielinen, Rusorintainen, kupukaunoinen, Pesän laatisin nurminiitulle, Nurminiitulle viherjäiselle; Mutta sielläkin minä pelkäisin Niittopoikoa valkopaitoa: Pesän rikkoisi, kesän hukkaisi. Julistus. Järkähtämättä palvellos, Magyari, maatasi! Se kehtos on, se hautanas Sun kerran kätkevi.
Ja vetten päällä on tyyneys, Syvyydessä vaan jyräjää, Ja miehestä mieheen käy värähys: »Hyvästi, jalo nuorukainen, jää!» Ja ulvona käy yhä vaan koleammaks, Yhä kestäen, kasvaen kauheammaks. Ja jos tuonne heittäisit kruunusikin Sanoen: ken kantavi sen, Sen saapi ja myös kuninkuutenikin! En suostuis palkkahan kalliisen. Povessaan mitä kätkevi kiehuva nielu, Ei kertoa voi eläväinen sielu.
Viel' aika tulee parempi, Sen tulla täytyykin, Jot' anoo kansa harrasna Suin sadointuhansin. Tai tulee kuolo verraton, Jos tulla täytyy sen, Jolloinka hautajaisissa Maa kaikk' on hurmeinen. Ja haudallen tään heimomme Kaikk' kansat saapuvat, Ja kyyneleitä vuodattaa Murheesta miljoonat. Järkähtämättä palvellos, Magyari, maatasi! Se kantoi sun, ja sortuissaan Poveens' sun kätkevi.
Tuo vastaa neitsyt valkea, kuin kuoleman kukka kalpea, kuin vainaja syytön, soutava päin ijäisyyden rantaa: »Mun onneni moinen kuolo ois, en siks sun luotasi lähde pois, mut ettet multa sa kuolla vois, voit mulle sa surman antaa.» Mies katsovi häntä miettien: tuo lie siis liekkiä rakkauden, sen kaikuja kultakantelen, mi kätkevi kuolottomuuden?
Päivän Sana
Muut Etsivät