United States or United States Minor Outlying Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei kerska tässä paikallaan eik' oikein, Sen lisään vain, ett' ollaan kelpomiestä. CYMBELINE. Polville! Kenttäritareina nouskaa. Valitsen teidät seuraani, ja arvon Te saatte säädyn mukaisen. Voitto noinko synkän Saa tervehdyksen? Tuo on roomalaisen, Ei brittiläisen hovimiehen katse. CORNELIUS. Terveeksi, majesteetti! Katkeraksi Ilonne teen, mut kertoa se täytyy: Kuningatar on kuollut.
Ja vaikka se maksakoon koko minun eloni ja oloni, niin ei hänen pidä voittaman! VINGLER. Aivan niin, oikeus on aina oikeus! RUOTSILA. Seitsemän ajastaikaa on tämä riita jo kestänyt! Näinä seitsemänä vuotena on minulla ollut harmia enemmän kuin koko lampi maksaa. VINGLER. Sitä suurempi on ilonne, kuin kerran voitamme asian! RUOTSILA. Se hävitöin koira, tuo Lindi!
Olettehan suuri juoppo ja epäsiweellinen ihminen ... kyllä teidän tapanne tunnetaan. Wai siinäkö teidän siwistyksenne on, kun olette nimenne jälkipäätteesen pistäneet latinaa? Minä luulen, että teidän ilonne minun wahingostani tulee olemaan hywin lyhyt", sanoi Heikki loukatulla tunnolla.
Te lauloitte minulle ja saitte kaksi kultarahaa, joista te tulitte niin iloiseksi. Minä olin itse onnellinen teidän viattoman ilonne vuoksi." Hän kourasi rintaansa ja veti raskaasti henkeänsä. "Kuinka se sentään tuntuukin virvoittavalta tulla sellaisella hetkellä, kuin tämä on, muistutetuksi siitä vähästä hyvästä, jonka elämässäni olen tehnyt.
Se aatoskin se minust' etääll' olkoon! ELISABETH. Niin pieneks ilonne kuin arvannette, Jos olisitte tään maan kuningas, Te yhtä pieneks voitte arvata Mun iloni sen kuningattarena. Pien' ilo on maan kuningattarella: Min' olen se, ja ilost' olen tyhjä. Minulta kärsivällisyys jo loppuu. Mua kuulkaat, rosvot, jotka riitelette Nyt saaliista, jonk' anastitte multa!
Mitä kuulun minä teihin. En tunne teidän tunteitanne, en ajattele teidän ajatuksianne, en usko enkä toivo, mitä te uskotte ja toivotte. Teidän ilonne eivät ole minun ilojani, teidän surunne ei minun surujani. Vieraat olemme toisillemme, eri maailmaan me kuulumme jättäkää minut rauhaan. Yhä nuo uteliaat silmät minua kumminkin vaivasivat. Oloni kävi kiusalliseksi.
Hän sanoo, että köyhä rohtoherra Myi hänelle myrkyn, jonka kanssa hautaan Hän tuli Julian viereen kuolemaan. Capulet! Montague! Te vainolaiset! Vihanne vitsaus nähkää! Lempi itse Ilonne teiltä surmasi! Ja minä, Riitaanne hemmotellen, kadotin Kaks heimolaista: kaikk' on rangaistu. CAPULET. Oi, veli Montague, suo kätes mulle: Se tyttärein on eläke, en muuta Voi vaatia.
Niin, minä olin onnellinen, minä olisin tahtonut, että te olisitte ollut aina luonani suuntaamassa ja elähyttämässä elämätäni. Mutta te olitte nuori ja minä en tahtonut eroittaa teitä ikäistenne seurasta; niin vaikealta kuin tämä minusta tuntuikin, oli teidän ilonne kuitenkin minulle kaikkein kallein.
Minä en jaksa olla enään kauemmin tässä talossa, sillä minä tahdon paeta tästä niinkuin Sodomasta. Hyvästi! Iloitkaat ja riemuitkaat vaan, niin kauan kuin voitte, sillä teidän ilonne kääntyy vielä kerran itkuksi; hyvästi!" Nuot sanottuaan lähti hän kiireesti ulos huoneesta, eikä hän sen koommin astunut jalkaansa Kanniaisen kynnyksen yli, kuin yhden ainoan kerran.
Sillä välin Menteith, jättäen isän ja tyttären, jotka nyt uudestaan olivat löytäneet toisensa, keskinäisten, sekanaisten tunteittensa haltuun, keskusteli hartaasti Montrosen kanssa tämän keksinnön seurauksista. »Nyt minä näkisin», virkkoi markiisi, »jos en jo ennenkin olisi sitä huomannut, että teidän ilonne tästä keksinnöstä, rakas Menteith serkkuni, on likeisessä yhteydessä oman onnenne kanssa.