United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ensiks Aineias päin suuntasi välkkyvän peitsen, sen toki huomasi Idomeneus sekä väistihe tieltä; kenttään iskeytyi Aineiaan vankuva keihäs, jonk' oli lentoon suunnannut käsi jäntevä turhaan. Uumiin Oinomaon nyt Idomeneun kävi peitsi; puhkaisten sovan miehustan, läpi suolien työntyi kärki, ja maahan suistui mies, käsin kourasi multaa.
"Vaikkapa tästä, jos vaan kelvannee", sanoi tyttö ja katsoi kiinteästi Jakkea silmiin; mutta samassa kourasi hän niin lujasti pesujaan, että vaahto ruiskahti tytölle vasten kasvoja. "Sinä pilkkaat minua", änkytti Jakke hämillään, samassa katsoa vilkaisten tyttöön. Siinä seisoi tyttö niin punakan ja täyteläisen näköisenä ja ujostelemattomana.
Lents tunsi, kuinka sydäntänsä puhuessa ahdisti ja vavahti, mutta hän puhui vakavasti ja kiivaasti, ja nyt hän taukosi. "Aukaise kourasi! Tottahan minulle kumminkin kätesi annat? Sinä olet koko mies, sinä olet minun hyvä mieheni, minun uljas mieheni!" huusi Anni ja heittäytyi Lentsin kaulaan ja vuoroin itki, vuoroin nauroi, säpsähtäen kuin olisi suonta vetänyt.
Ei ole miehen hyvä yksin olla, ja huonosti tulee ilman emäntää hoidetuksi maatila niin siunattu kuin on Perttilän talo. Penna kääntelihe ja vääntelihe, kourasi korvallistaan ja vastasi, ettei hän ollut tullut sitä ajatelleeksi niin kauan kuin hänellä ei mitään ollut, ja nyt se taitaa olla myöhäistä.
Noin hänen vitkaan väistyissään päin välkkyvän keihään viskasi Deifobos, vihan pitkän kantaja hälle; vaan ohi taas meni peitsi ja Askalafon kävi olkaan, Areen aaluvan tuon; läpi hartian valtava keihäs tunkihe, maahan suistui mies, käsin kourasi multaa.
Sitä vain ihmettelen, mahtanevatko äiti ja isä meitä nyt enää tuntea." "Ei sinua ainakaan", sanoi Pekka nauraen, "sillä olethan sinä paksu ja leveä kuin heinähaasia, ja niskakin sinulla on vahva kuin vanhalla sonnilla, ja entäs kourasi sitten! ne ovat leveät kuin ruuhen puolikkaat." "Olkoonpa niin, mutta kyllä äiti minut kuitenkin tuntee." Niin kului kesä. Päivät yhä lyhenivät ja yöt pitenivät.
Kaatui mies rytinällä, ja kalskui yll' asevasket. Forkys, Fainopsin uropoika kun karkasi vastaan suojana Hippothoon, hänt' Aias uumihin iski; puhkaisten sovan miehustan läpi suolien työntyi peitsi, ja maahan suistui mies, käsin kourasi multaa. Väistyivät esitaistelijat sekä loistava Hektor; valtaan riemuavainpa akhaijein jäi urot kaatut Hippothoos sekä Forkys, heilt' asut kohta he riisti.
Ole vaiti ja älä tuossa lapsekkaita juttele. Eihän miehen täällä hätääkään ollut. PIIKA. Eivätpä, sen vietävät, anna piika-rukalle yön lepoakaan, vaan tässä pitää hänen kuhkaileman pitkin nurkkia, etsien juopunutta sikaa. VAIMO. Riennä nyt. Anna kourasi tänne ja astu koreasti alas. PIIKA. Anna vielä koura; koivesta hänen tempaisin ruomena mäelle.
Jotain pudota mätkähti Yrjön viereen ja hän ärähti: "no, no, mikäs se on", nousi seisomaan, kourasi maahan ja näkyi saaneen käteensä kirveen. Oliko se pilvistä siihen pudonnut? Eipä toki! Samassa kuuluu loitompaa ääni: tule nyt vaan Toppo, jos mies olet, älä pelkää; minä en pelkää piruakaan, vaan putsaan aarnihaudan puhtaaksi, vaikka häntä vartioitsisi kaikki Näätäkorven tontut.
Te lauloitte minulle ja saitte kaksi kultarahaa, joista te tulitte niin iloiseksi. Minä olin itse onnellinen teidän viattoman ilonne vuoksi." Hän kourasi rintaansa ja veti raskaasti henkeänsä. "Kuinka se sentään tuntuukin virvoittavalta tulla sellaisella hetkellä, kuin tämä on, muistutetuksi siitä vähästä hyvästä, jonka elämässäni olen tehnyt.