United States or United States Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
IIVARI. Eno, me teemme tamppua tuosta häpeemättömästä miehestä! SAKERI. Ei, Iivari! Miksi olisimme lapsekkaita ja saattaisimme tuhon narrin puheista? Mutta onpa hän hieman vikkeläkin. Hi hi hi! Totisesti, hieman, ja saakoon hän ryypin siitä! Yksi ryyppi, krouvari, yksi ryyppi miehelle! Jokainen neron merkki, vaikka pieni kuin saivar, pitää oikeutensa saaman; ei auta!
Voi, te harakat itsiänne! aattelin minä, poika-nalliainen, seistessäni kadun kulmalla, rykelmä tuoreita härjänvuotia olalla, ja suu mareissa katsellen tuota teerenpeliä. TUOMAS. Herrat ovat narreja. TIMO. Ja lapsekkaita kuin piimänaamaiset kakarat.
Sisällä pysyi Georg sitävastoin kerrassaan voiton puolella, erittäinkin tietojensa vuoksi. Hän ihmetteli ja vähän pilkkasikin Helenan käsityksiä niinpian kuin tuli kysymys suuren maailman asioista siellä pääkaupungissa. Helena saattoi kysellä niin lapsekkaita, että Georgin piti tuon tuostakin purskahtaa nauruun.
Marcia, sä löydät aavan santameren keskeltä ihanan, kalpean Ammoniumin saaren, jossa Hymenin temppeli seisoo. MARIAMNE. Seuraa minua, Rachel, minä rukoilen. RACHEL. Mitä tahdot minusta? MARIAMNE. Tule kanssani kotia. RACHEL. Kotia? Minulla ei ole enään kotoa. MARIAMNE. Miksi haastelet lapsekkaita? Seuraa minua kiltisti ja älä ole itsepäinen. Rientäkäämme ennen pimeyttä.
Sinä Rakastat häntä, miks siis kauemmin?... Oi isä armas! Sua yksin vaan Ma rakastan. En tahdo naiduks tulla. Tääll' eikö hyvä kyllä? Muut'en pyydä. Juhani jälleen palaa Warsovaan. Miks outoon hovi-eloon kuihtumaan Mun lähettäisit! Suo mun luokses jäädä, Isäni hyvä! Lapsekkaita haastat! Pait sitä, Juhani ei lähdekään. Hän Suomeen jää ja kanssamme hän tasaa Ne vaarat, jotka Ruotsist' uhkaa. Ah!
VAIMO. Kun ma sanonkin: miksi et pysy koreasti kotonasi, kumma mies, koska tiedät minun tällaiseksi tuittupääksi Mustalais-Kaisaksi? Revinhän sinua tukastakin taas. Mikä kynsiinikin, mikä vaankin ämmän kynsiin? Minähän sinua revin taas! TIMO. Niin mar', jo sitten herran tukasta repi. Mitä tuossa lapsekkaita vaikertelet, koska ei ole tässä yhtään hätää?
Ole vaiti ja älä tuossa lapsekkaita juttele. Eihän miehen täällä hätääkään ollut. PIIKA. Eivätpä, sen vietävät, anna piika-rukalle yön lepoakaan, vaan tässä pitää hänen kuhkaileman pitkin nurkkia, etsien juopunutta sikaa. VAIMO. Riennä nyt. Anna kourasi tänne ja astu koreasti alas. PIIKA. Anna vielä koura; koivesta hänen tempaisin ruomena mäelle.
Ei, kyllä he nyt sen ymmärtävät, etteivät ne heitä varten ole rautatiet ja muut semmoiset ... hulluja he olivat ja lapsekkaita, kun tänne lähtivät... Ja jos vielä eivät olisi ajamaan lähteneet ... olisivat edes tyytyneet siihen, että syrjästä katselivat ... niin jo olisivat kohta kotona ... vaan nyt, milloinhan lienevätkään?... Sohisten satoi vettä synkkään metsään kahden puolen tietä, ja raskaasti tuuli ... ja virtanaan valui sitä vaatteiden laskoksissa ja läpikin tunki ... tuli sitä hatun lierin yli Matin silmille ja märän hameen läpi tippui Liisan niskaan...
Piti päinvastoin asettua sille kannalle, että semmoinen saattoi tulla ainoastaan lyseon konventissa kysymykseen, ja nauraa yläpuolelta, kun tuli puheeksi henkilöt, jotka vielä olivat niin lapsekkaita. Hän itsekin kiintyi omaan kuvaansa. Hänen mielessään oli niin selvänä, kuinka hän siinä istui sylinteri päässä sikarin savua luotaan puhallellen.