Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Usein täytyi meidän laskeutua alas taluttamaan hevosiamme suitsista, koska olisi ollut vaarallista ratsastaa alas jyrkistä rinteistä kammottavien syvyyksien vieritse, jotka ammottivat vastaamme. Yksi ainoakin hevosen harha-askel olisi voinut syöstä sekä ratsun että ratsastajan alas pohjattomuuteen. Aurinko alkoi lähestyä laskuansa, varjot pitenivät yhä enemmän.
Ensimmältä olivat unet lyhyitä ja horrostilan tapaisia, mutta aikaa mukaan pitenivät ne ja muuttuivat raskaammiksi. Kalman väri katosi kasvoista samassa määrässä kuin levon hetket pitenivät. Kevaillä ei silmissä enää ollut haudan haavetta, niissä oli kärsimyksissä kirkastuneen sielun ylevää ja korkeata surua. Simo lähti jo talvella rahoinensa, summattomine rikkauksinensa Pietariin.
Väliajat kuitenkin yhä pitenivät ja vihdoin kaikki kokonaan hiljeni. Kaikki makasivat, muutamat alkoivat kuorsata, ainoastaan vanha eukko, jolla oli tapana kauvan rukoilla, yhä vieläkin teki kumarruksia jumalankuvan edessä, mutta lukkarin tytär, naisvartijan mentyä, heti nousi ja alkoi jälleen kävellä edes takasin kopissa. Maslovaa ei nukuttanut.
Sitä vain ihmettelen, mahtanevatko äiti ja isä meitä nyt enää tuntea." "Ei sinua ainakaan", sanoi Pekka nauraen, "sillä olethan sinä paksu ja leveä kuin heinähaasia, ja niskakin sinulla on vahva kuin vanhalla sonnilla, ja entäs kourasi sitten! ne ovat leveät kuin ruuhen puolikkaat." "Olkoonpa niin, mutta kyllä äiti minut kuitenkin tuntee." Niin kului kesä. Päivät yhä lyhenivät ja yöt pitenivät.
Siitä olisin takaportin kautta puikahtanut pihaan, tullut sisään huoneisiin kuin uintiretkeltä taikka pieneltä aamukävelyltä. Ja kotona olisivat hämmästyneet, että pilvistäkö se mies siihen pyörähti... Virstat pitenivät, kuta lähemmäs kotoa tultiin. Tuo virsta ennen kuin Tuhkalaan saavuttiin tuntui varmaankin kahdeksi venyneen; oli se joskus ollut liiankin lyhyt!
Tällä matkalla olivat Englantilaiset tilaisuudessa ihailemaan näiden seutujen omituista luonnonilmiötä n.s. eteläisiä revontulia. Ne ilmestyivät siten että kierteisiä viivoja kohosi taivasta kohden levittäen ympärilleen yhä enenevää kirkkaan vaaleata valoa, joka loistollaan teki tähdetkin melkein näkymättömiksi. Mutta sen ohessa kävi ilma vaan yhä kylmemmäksi ja yöt pitenivät.
Pahinna ja aivan auttamatonna haittana olivat kuitenkin alin-omaiset vaivaloiset muutot. Ensi-aikoina oli vaan muutettu lyhyempiä matkoja, noin 2-4 tuntia joka toinen päivä; mutta sitten pitenivät matkat 6-10:ksi tunniksi, niin että sairaan täytyi suuri osa päivää kärsiä kamelin väsyttävää hytkytystä.
Aurinko laskeutui yhä alemmaksi ja yhä punaisemmalta loisti taivas, iltarusko loi punertavaa loistoa yli koko luonnon ja Nokian kartanokin sai siitä osansa. Vanha puutarha suhisi hiljaa, varjot pitenivät pitenemistään, siellä täällä näytti jo joku paikka pimeältä, mutta Kurjen hautakivi ikäänkuin ilosta punerti, siihen kun auringon viimeiset säteet vielä sattuivat.
Ihmisiä kulki edestakasin puuhaillen, sopotellen, juosten ja kannellen mikä mitäkin pientä tai suurta kappaletta. Tämmöisessä puuhassa kului aamupuoli; tuli jo iltapuoli ja varjot pitenivät. Silloin ilmestyi jakkaran eteen mustaan nuttuun puettu mies, jonka leu'an alla oli kaksi suuren suurta, valkeeta kukonlehteä.
Matkatoverini ristivät rintaansa joka kerta, kuin juna kulki jonkun kirkon ohitse. Etenkin oli muuan minun läheisyydessäni istuva, puoleksi herran, puoleksi talonpojan näköinen henkilö, jolla oli hurskaat, milt'ei askeettiset kasvot, hyvin tunnollinen tämän velvollisuuden täyttämisessä. Vähitellen alkoi aurinko laskeutua ja varjot pitenivät.
Päivän Sana
Muut Etsivät