United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sen vieritse kulkee talvitie Takasalolle», selitti poika toimessa. »Uneksitko sinäsanoi Esteri. Poika pillahti itkemään. »Tämä taitaakin olla meidän myllytieEsterillä ei ollut enempää tietoa kuin pojallakaan siitä, missä he olivat. Hän nauroi, että raikui. »Ei mitään hätää. Mene vällyjen alle ja nuku rauhassakäski hän poikaa, otti ohjakset ja käänsi takaisin. »So hevonen

Tultuamme kallionlaelle, jossa siellä ja täällä oli mataloita, mutta tiheitä kuusinäreikköjä, huomasimme kallion muodostavan toiselle puolelle pystysuoran seinän, jonka vieritse kulki maantie, noin kolme tai neljä syltä suoraan alapuolellamme. Maaten pitkänämme näreikössä tähystimme alas tielle.

Silloin ryntäsi piha-aidan vieritse kulkevalta kylätieltä pari miestä kiireisesti tanhualle he olivat niityltä palaavia naapuritalon heinämiehiä, jotka olivat juuri sattuneet paikalle eivätkä voineet malttaa mieltään inhottavaa kohtausta katsellessaan. »Antakaa olla!

Ei siis ihme jos hiki juoksi pitkin ruumista niin että paita oli märkänä niinkuin "järvestä nostettujen". Koko päivän marssittuamme ahkerasti saavuimme ehtoopäivällä erääseen suureen Eski-Baba nimiseen kylään. Se oli kauniilla paikalla ja komeasti rakennettu sekä että sitä vielä juhlisti kaksi suurta moskeata. Kirkas Eskeneh niminen virta juoksi kylän vieritse.

Oli kevät-tulvan aika; talon vieritse juoksi iso luonnon oja, ja talon kohdalla oli väkevä koski, jossa oli sen talon jauhomylly. Oja oli vettä tulvillansa ja me sen rannalla.

Kaksi tietä oli valittavanamme tullaksemme kaupunkiin: toinen kulkee suoraan vuoren yli, toinen taas sen vieritse Jakobin kaivon ohi ja on vähän pitempi edellistä. Luonnollisesti valitsimme jälkimmäisen, koska halusimme nähdä tuon merkillisen kaivon, vähän huoahtaa sen vierellä ja virkistykseksi juoda sen "eloisaa vettä."

Maantie kulki vieritse, ja naapureja kahden puolen, jopa niinkin arvokkaita, kuin kestikievari ja kylän kauppamies. Näitä lähinaapurejaan kutsui Aatu juomaan tuliaiskupit, ja mielellään ne tulivatkin. Näiltä naapureilta tiedusteli uusi haltija tarkemmin etupaikkoja sekä kyseli neuvoa, mitä tässä ensiksi rupeisi teettämään ja laittamaan.

Hänen ikkunansa vieritse kulkivat ullakolta myllynrattaalle johtavat, seinään kiinnitetyt portaat, jotka jo kauvan olivat olleet käyttämättöminä ja kokonaan murattien ja sammalten peitossa.

"Ah, tuollahan ne ovat, karkulaiset!" huusi karkea ääni, joka koetti olla leikillinen, ja pastori astui, herra von Weissenbach jälissään, kasvihuoneen nurkan takaa, jonka lasiseinän vieritse Roosa ja kreivi viimeksi olivat astuneet. "On jo paras aika meidän lähteä", sanoi herra von Weissenbach. Hän näytti kalvealta ja väsyneeltä.

Voi kuinka hän tällä hetkellä omaa ääntänsä vihasi! Kuin varjo vieri hän huoneusten vieritse; kaksi lyhyttä katuahan vaan häntä eroitti vanhan talon-ystävän ja lääkärin asunnosta. Eräältä pimeämmältä syrjäkadulta kuului meteliä; siitä hän ei huolinut.