Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Rajaton mull' on aulius kuin meri, Ja lempi pohjaton; jot' enemp' annan, Sit' enemmän mull' on, sill' ääretön On kumpikin. Heti, eukko hyvä! Ole uskollinen, rakas Montague. Vaan varro hetki, kohta palajan. ROMEO. Oi, autuasta, autuasta yötä! Vaan pelkään, ett' on yöllist' unta kaikki, Todeksi liian hurmaavan suloista. JULIA. Pari sanaa vain, sitt' oikein hyvää yötä.
KREIVINNA CAPULET. Ei, sauva, sauva! Miksi miekkaa sinä? CAPULET. Miekkani, sanon! Vanha Montague Tuoss' ilkkuin mulle säilää häilyttää. MONTAGUE. Capulet konna! Mennä minun suo! KREIVINNA MONTAGUE. Ei askeltakaan vihamiehes luo! PRINSSI. Kapinoitsijat, te rauhan vihamiehet! Aseenne veljesverin ryvettäjät! Mut ettekö te kuule?
JULIA. Ei sataa sanaa vielä korvani Sun juonut huuliltas, tok' äänen tunnen. Sa etkö Romeo ole, Montague? ROMEO. En kumpaakaan, jos kumpikaan ei mielees. JULIA. Miks tänne tulit, kerrohan, ja kuinka? On muuri korkea ja työläs nousta, Ja paikka kuolema on Montaguelle, Jos kohtais joku heimostain sun täällä.
MONTAGUE. Romeo ei; Mercution ystävyys vain hänet hurmas; Mit' oisi laki vienyt, sen hän vei: Tybaltin hengen.
Montague kaunis, liiaks olen hellä; Mua voisit luulla kevytmieliseksi; Vaan, jalo mies, mua usko, taatump' olen Kuin nuo, jotk' osaa kylmiks teeskennellä. Kylmempi oisin ollutkin, sen myönnän, Vaan lemmentunteeni kun salaa kuulit, Ennenkuin tiesinkään; siis, anteeks suo! Ja löyhäks älä hellyyttäni soimaa, Jonk' on tuo musta yö näin ilmi tuonut.
Kun vuoroin siinä iskimme ja löimme, Tul' avuks yhä lisää kummallenkin, Siks kunnes prinssi kaikki erotti. KREIVINNA MONTAGUE. Oi, Romeoni! Missä lie hän nyt? Hyv', ettei taisteluun hän yhtynyt. BENVOLIO. Jo aikaa ennen, kuin tuo pyhä päivyt Tähysti idän kulta-ikkunoista.
Miehet, pedot, Jotk' omain suonten purppuraiseen virtaan Tuhoisen vimman liekit sammutatte! Pois verisistä käsist' aseet nurjat, Jos piinaa välttää tahdotte, ja kuulkaa Vihaisen ruhtinaanne tuomio! Sanasta joutavasta syntyneenä Jo kolmasti on kolme kansais-sotaa Sun tähtes, Capulet ja Montague, Pois karkoittanut rauhan kaduiltamme.
JULIA. Sun nimes vain on viholliseni; Sin' olet sinä, etkä Montague. Mit' on se Montague? Ei käs', ei jalka, Ei suu, ei silmä, eikä muukaan osa Se miehest' ole. Ota toinen nimi! Mit' on se nimi? Mitä ruusuks kutsut, Yht' ihanasti toisin nimin tuoksuu. Näin Romeo, vaikk' ei nimens oiskaan Romeo, On yhtä kallis nimeänsä vailla. Pois heitä nimes, se ei sinuun kuulu, Ja nimest' ota minut kokonaan!
MONTAGUE. Sekä itse että ystäväini kautta; Vaan hän, tuo halujensa uskottu, On itselleen kuin vilpitön, en tiedä Mutt' ainakin niin salainen, niin vaiti, Niin suoruutta ja julkisuutta vailla, Kuin kateen madon syömä kukka-umppu, Ennenkuin kauniin teräns' auki luo se Ja sulons' auringolle pyhittää, Jos tietäis vain, mik' alku on tuon vaivan, Kyll' avun hankkisimme mielist' aivan.
Uskaltaako tänne Tuo konna tulla, silmill' irvinaama, Juhlaamme ivaamaan ja pilkkaamaan? Sukuni kanta-arvon nimessä, Ken hänet tappaa, ei tee syntiä! CAPULET. Mit' aiot, lanko? Miks' noin riihaton? TYBALT. Kas, setä! Yksi Montague tuoss' on. On, konna, tänne tullut kiusallaan Vain juhlakemujamme pilkkaamaan. CAPULET. Nuor' Romeo on se. TYBALT. Niin, se Romeo konna.
Päivän Sana
Muut Etsivät