Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
»Niin, jotta sinä olet liika viisas!» haukkui Sakari. »Paholaisen hongan kolistaja!» kiivastui poika moisesta loukkauksesta, kiroili, haukkui ja lähti astua vetkottamaan, pannen uhallakin ilkeäksi lauluksi. Mutta edelleen vaelsi Sakari. Kesäiset metsiköt ja maisemat vaihtelivat ihanina, rauhallisina kuin ohi vaeltavat neitoset.
Aurinko oli taivaanrannalla laskeutumassa ja hetken perästä valmis säteillään valaisemaan toista maapallon puoliskoa, jonka tähden sen viimeiset säteet kultaavat järven ja sen ympärillä olevat metsiköt. Vielä lauloivat linnut kiitoslauluaan ja vielä oli mehiläinenkin kiireessä työssä, lennellen kukkaisesta kukkaiselle.
Tosin eivät vuorien metsiköt enää ole yhtä tiheät kuin ennen, mutta vieläkin on laaksoja, joissa kirveeniskut eivät ole milloinkaan kaikuneet, noita vihreitä viidakkoja harventaen, ja huippuja, joiden viidakkojen peittämää lunta auringon säteet eivät vielä ole jaksaneet suuteloillaan sulattaa.»
Vaunun ikkunasta vilahtelevat Reinin rannat aamupäivän paisteessa, vihertävät kaukaiset metsiköt, ja illoilla vilkkaa tulia suurista kaupungeista. Hetkeksi herää vielä halu jäädä, siellä olisi niin paljon näkemistä ja oppimista. Mutta se tunne on vain kuin hetkellinen laskeutuminen linnun lennossa.
"Muistathan, Elsa", haastoi Juhana, "kun toissa vuonna kesäilloin soutelimme tuolla Pielisjärven sinertävällä selällä, sinä kannelta soittaen ja laulaen, minä ihastuksissa kuunnellen, kuinka metsiköt rannoilla kajahtelivat laulustasi. Laskeva aurinko kultaili honkien latvoja, ja etäältä kuului käen kukunta." "Senhän toki muistanen.
Syntymämaan koko muodon: Järvet ja metsiköt, maat, Halmehet, hallavat kunnaat Terässäin nähdä sa saat: Ma kantajaani Oi armas maani! Tahdon riemulla ylistää. Maasta jos katseeni nostan, Taivahan kirkkaus luo Päälleni loistehen lemmen: Valkeuden ikivuo, Aurinko yhä Rakkaus pyhä Jumalan päätäni kaunistaa.» Talvikukkanen. »Kukka kuihtuva, Kuinka talvella Voit sa kukoistaa?
Oli heillä kuin liekkejä vaatteissansa, Kuin sirkkaset hyppeli Pekkalan kansa, Kivet, anturat vaan salamoi. Ja liepehet lensi ja liinaset leiskui Ja lettiä leijui ja helmoja heiskui, Peli vinkui ja vonkui ja soi. Pajupehkoissa, lehdoissa, leppien alla Kävi nyt puhe lemmekäs kuiskaamalla Ja hälveni pensaikkoon. Ja louhikko kangas se leikistä raikui, Ja soitimen naurusta metsiköt kaikui.
Päivän Sana
Muut Etsivät