United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Pitääpä maiseman todella olla kaunis», Arbakes sanoi kylmästi, mutta kohteliaasti hymyillen, »kun se voi houkutella iloisen Klodiuksen ja kaikkien ihaileman Glaukuksen kaupungin joukontäyteisiltä kaduilta tänne.» »Onko luonnossa siis yleensä niin vähän houkuttelevaa?» kreikkalainen virkkoi. »On nautinnonhaluisille.» »Varma, mutta tuskinpa viisas vastaus.
Ikäänkuin emme kaikessa tapauksessa voisi istua pianon takana, jos tahdomme, väittää Hero. Mutta miten paljoa väljemmältä ja iloisemmalta huone näyttääkään, kun ovi avataan ja ikkunakomerosta saa katsella laaksoon, jossa maiseman taustana on kylän kirkko! Vaan minä en ikinäni voisi tottua siihen, että piano kyyköttäisi tuossa nurkassa, selittää Hero pontevasti.
Vähintäkin seikkaa kotomatkalla viehättävän maiseman lävitse, jota kuutamo yhä kaunisti, koetin johtaa mieleeni, vaikken vuosikausiin ollut ainoallakaan ajatuksella tätä retkeä muistanut ja tuskin minä olisin saanut mieleeni paljoa, tuskin vähintäkään tästä monia aikoja sitte unhotetusta tapauksesta, jos sitä olisin koettanut.
Valkeat vaahtopäiset aallot vyöryivät eteen päin pitkissä ja syvissä vaoissa; ne näyttivät mielivän toisiansa tavoitella ja taistella keskenänsä, jolloin heistä kuului jymiseviä, pauhaavia ääniä. Laskeuva aurinko oli koko seudun yli levittänyt loihtuvalonsa, jonka ihanuus kolkon maiseman rinnalla näytti vielä jalommalta.
Hän näki Moncreiffin'in sekä Kinnoul'in vuoret, jotka hiljalleen kohosivat, huipuissaan törröittäin jylhänkauneina kallioina, ja joen viljavat varret, täynnä komeita maakartanoita. Kaukana perällä viimein olivat summattomat Grampian-vuoret tämän ihastuttavan maiseman pohjoisena rajana.
Puolen vuotta takaperin olin nähnyt saman maiseman aivan toisellaisessa puvussa: kirkas iljanko peitti silloin veden pinnan, ja rannan puut, jotka nyt vedessä kastelivat pitkiä riippuvia lehviään, muodostivat silloin rannoilla viehättävän hopealehdon.
Hopeahaavat ja pähkinäpensaat kallistivat siellä mäellä oksiaan puutarhan aidan ulkopuolelle niinkuin taannoisena iltanakin, mutta se olento, joka silloin teki maiseman hänen mielestään oikein kauniiksi ja eläväksi, ei enää näkynyt siellä.
Siinä on puutarhoja, kukkivia taimilavoja, hyvin hoidetuita käytäviä, outoja puita ja etelämaisia kasveja, ja kaikki tämä on suomalaisen maiseman keskellä, vaikka se yhtä hyvin voisi olla jossain Välimeren rannikolla, jossain noista satumaisista rivieran paratiisilinnoista. Mutta siihen, muurien ulkopuolelle, pysähtyykin vertailun mahdollisuus.
Huomasi kaikesta, myöskin maiseman aina troopillisemmiksi käyvistä piirteistä, että riennettiin kohti etelää. Luuletko, virkahti rouva Rabbing mietiskellen, että tulemme hyvin Roomassa viihtymään? En tiedä, vastasi Johannes. Minä en ole asunut siellä milloinkaan. Mutta sinä olet ollut siellä kuitenkin? Kyllä. Kymmenkunnan vuotta sitten.
Ja eikö alenevan auringon terä ollut kuin sellaisen pyhimyksen silmäterä, joka autuaallisella rauhalla katselee tämän maailman taisteluita! Kaikki oli niin hiljaista ja sovinnollisen lempeää illan loisto, maiseman viehättävä vihreys, vasta leikatut pellot monine kuhilaineen, nuo matalat punaiset huoneet kimmeltelevine laseineen kaikki kehoitti hartauteen ja rauhaan.