Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Thetis ei pojan pyyntöä rakkaan 495 pois unohuttanut, vaan kera koin meren aaltojen alta kohta Olympoon nousi jo, piiriin aukean taivaan. Kaitsevasilmän Zeun näki syrjäss' istuvan muista, korkein kukkula istuinnaan monihuipun Olympon.
Keksivät Zeun jumaloista he syrjäss' istuvan muista korkein kukkula istuinnaan monihuipun Olympon; seisottain hevot vauhdistaan helo-olka jo Here virkkoi, korkean Zeun, Kronossynnyn, tieteli mieltä: "Zeus isä, etköpä suutu jo Areen ilkiötöistä?
Synkeässä metsäss' oli mökki, salomaalla, syrjäss, aivan tiestä; missä syksyst' alkain sota liikkui. Vainolaisen silmä sit' ei nähnyt tietä tallannut ei tänne vievää vihamiehen jalka; sanan toi vaan verisistä tappeluista kaarne vaakkuin ilman alla, taikka kotka joka kylläisenä kuusess' istui, taikka hukka, joka hurmehista saalistaan vei korven komeroihin.
Metsän syvyydessä piili mökki, sydänmaassa, syrjäss' aivan tiestä, jolla syksyst' alkain sota liikkui. Vainolaisen silmä sit' ei nähnyt, jalka tiet' ei tullut sinne tuovaa. Kaarne vain toi, vaakkuin ilman alla, viestit veritöistä taikka kotka, joka kylläisenä kuusess' istui, taikka hukka, joka hurmehista saalistaan vei korven komeroihin.
Usein illoin leirivalkealla, koska tehty oli päivän toimet, vihollinen vankina tai lyöty, kokoontuivat yhteen körttiläiset veisamahan virsiänsä taikka puhumaan myös uskon asioista, Herran vihasta ja rienaajasta, joka kavalasti ansat laskee, pyydystääpi syntisparan, niinkuin erämiesi teeren turvattoman. Syrjäss' istuin kuuli Anssi miesten puheet ikuisuuden asioista. Jotakin jo ymmärsi hän niistä.
Ma, jonka vallan all' on kärpäset Ja hiiret, sammakot, täit, lutehet, Sua kutsun! Oitis tänne loiki Kynnyksen alle, kalvo poikki Tuo kohta, johon rasvaa tiukutin! Kas niin! jo yksi saapuikin! Nyt työhön vaan! Se syrjäss' on se kulma, Jok' ehkäisee mua. Pois se kiusan-pulma! Yks' isku vielä! riittää; kiitos vaan! Faust, hyvää yötä, kunnes tavataan!
Vasta polun polvikkahan päässä, raunioiden kautta raivaellun, tiestä syrjäss' istui nuorukainen verenvuodannosta uupuneena. Kasvot kalvakat taas punehtuivat, vienosti kuin illan valkopilvet, silmä sammuvainen loisti jälleen, kun hän havahtuen ukon huomas. "Terve", virkkoi, "nyt on kuolo helppo, nuorna kaatuen kun saapi kuolla voittajana, maataan varjellessa.
Taaton seurahan yksin jäi kuustoistias impi. Lapseen vienoiseen suru vanhuksen kävi vihloin; syrjäss' istuen, kyyneltyin tytär ukkoa katsoi, miettien mielessään kodin entis-onnea, jolloin riemu ja hilpeys soi: isä otsall' leppeä rauha siin' oli armaan sees, kuni illan väikkyvä hohde. Kaikk' oli toisin nyt!
Päivän Sana
Muut Etsivät