United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänpä jo vaskisehen Zeun linnaan ehti, Olympoon, heittihe istumahan isän polvell' itkien impi, värjyi taivahinen puku yllä; mut tyttären painoi rinnoilleen Kronossynty ja tieteli näin hymyellen: "Lapseni, noin kuka taivahinen tyly sulle on ollut, kuin mink' ilmetyn ilkiötyön sinä laatinut oisit?"
Mutta kun toiset taas katon all' oli Atreun poian, maljoin kultaisin tulijoitapa tervehytellen kilvan akhaijit nousivat kaikk' uteluin ylen kiihkein; tieteli ennen muit' Agamemnon, valtias miesten: "Virka, Odysseus oiva, sa kunnia kuulu akhaijein, suostunut torjumahan tulen laivoilt' onko hän tuiman vaiko on kieltäynyt, miel' ylväs täynn' yhä vimmaa?"
Ensiks uinailulta Odysseun, Zeun älyverran, nosti nyt huudollaan hepourho Gerenian Nestor; äänipä tuo sydämeen heti tunkihe uinuvan urhon, uksestaan ulos astui hän sekä tieteli heiltä: "Ympäri leiriä, laivoja noin mitä käytte te yksin ambrosiaisess' yössä? Jo niin hätä ankara oisko?"
Vaan hänen rinnastaan kun raikui valtava ääni, kun sanat sinkosi kuin lumihiuteet talvisen tuiskun, ihmist' ei sitä, ken kera kilvata saatti Odysseun; emmepä moist' ois luulleet, kun hänet näimme me ensin." 224 Tieteli kolmanneksi nyt Aiaan huomaten vanhus: "Ken tuo tuolla akhaijeist' on, mies niin iso, aimo, joukon muun yli jonk' on pää sekä hartiat vankat?"
Tuosta jo toisena keksi Odysseun, tieteli vanhus: "Virkkaos mulle nyt myös, rakas lapsi, ken tuo uros tuoll' on, ei niin varteva kuin Agamemnon, Atreun poika, vaan leveämmät hartiat on sekä ryhtevät ryntäät; riisunut varjeet kaikk' elonkasvaja-maahan on yltään, itsepä hän kuin oinas käy rivikuntia pitkin; jäärään villavahan hänet vertaisin, joka keskell' uuhten valkeauntuvien käy parvea suurta."
Keksivät Zeun jumaloista he syrjäss' istuvan muista korkein kukkula istuinnaan monihuipun Olympon; seisottain hevot vauhdistaan helo-olka jo Here virkkoi, korkean Zeun, Kronossynnyn, tieteli mieltä: "Zeus isä, etköpä suutu jo Areen ilkiötöistä?
Virkki, mut vanhus hämmentyi, hänet valtasi kauhu, pöyristyi ihokarvat kaikk' yli ruumihin raihnaan, tuiki hän tyrmistyi; mutt' onnentuojapa itse luo tuli vanhuksen, kädest' ottain tieteli hältä: "Kunne on, taatto, sun ties, hevot, muulit kunne sa ohjaat ambrosiaisess' yössä, kun muut makeasti jo nukkuu?
Merest' itse Poseidon astui muitten luo jumalattaren kutsua kuullen, keskeen istui, tahtoa Zeun heti tieteli, virkkoi: "Miks, salamoitsija Zeus, olet meidät kutsunut koolle? Säätty akhaijein arpa jo onko ja iliolaisten? 17 Näät liketysten syöksähtää he jo taistelon liekkiin." Pilviennostaja Zeus näin vastasi hälle ja lausui: "Oikein arvasit, maan järisyttäjä, mieleni, miksi kutsuin teidät.