United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Virkki, mut vanhus hämmentyi, hänet valtasi kauhu, pöyristyi ihokarvat kaikk' yli ruumihin raihnaan, tuiki hän tyrmistyi; mutt' onnentuojapa itse luo tuli vanhuksen, kädest' ottain tieteli hältä: "Kunne on, taatto, sun ties, hevot, muulit kunne sa ohjaat ambrosiaisess' yössä, kun muut makeasti jo nukkuu?
Heidät kutsuen koolle hän alkoi mielevin aikein: "Ambrosiaisess' yöss' uni, kuulkaa, ystävät, mulle ilmestyi jumal-entehinen; näkö, hahmo ja kasvu sill' oli kaikin päin jumalaisen Nestorin lainen. Astahtain pääpohjiin näin uni haasteli mulle: 'Nouse jo, Atreun poika sa, valjakonsuistajan aimon! Nukkua ei yli yön sovi miehen johtavan, joll' on kansat kaittavanaan sekä paljon tointa ja huolta.
Mut eipä mieline ainoakaan toki lähteä, niin minä pelkään, toimeen moiseen, urkkimahan vihamiehiä yksin ambrosiaisess' yössä; se ois ylen uskaliasta." Hällepä vastaten näin Agamemnon valtias virkkoi: "Nyt, Zeun-heimoinen Menelaos, sulle ja mulle tarpeen oiva on neuvo, mi turvais danaolaisten miehet, laivatkin, kun Zeun on muuttunut mieli. Sill' ei meidän mielly hän niin kuin Hektorin uhriin!
Ensiks uinailulta Odysseun, Zeun älyverran, nosti nyt huudollaan hepourho Gerenian Nestor; äänipä tuo sydämeen heti tunkihe uinuvan urhon, uksestaan ulos astui hän sekä tieteli heiltä: "Ympäri leiriä, laivoja noin mitä käytte te yksin ambrosiaisess' yössä? Jo niin hätä ankara oisko?"