United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta hehän ovat mielettömiä, enkä tosiaan näyttäisi mielevämmältä minäkään, jos itseäni heihin vertaisin.
Tuosta jo toisena keksi Odysseun, tieteli vanhus: "Virkkaos mulle nyt myös, rakas lapsi, ken tuo uros tuoll' on, ei niin varteva kuin Agamemnon, Atreun poika, vaan leveämmät hartiat on sekä ryhtevät ryntäät; riisunut varjeet kaikk' elonkasvaja-maahan on yltään, itsepä hän kuin oinas käy rivikuntia pitkin; jäärään villavahan hänet vertaisin, joka keskell' uuhten valkeauntuvien käy parvea suurta."
Oi, niiden kyynelten sisällyksen opin sittemmin niin hyvin tuntemaan, niitä on monta ja paljon katkerampia sittemmin vuotanut elämäni kirjavalle kankaalle. Miksihän vertaisin nuoruuden elämääni. Se on samanlainen kuin niin moni muukin perhe-elämä epäselvä, epämääräinen, sanalla sanoen samea.
Nään käytävillä käyskivän Nuo kuulut kuninkaat, Ja hovineidot hienot nään Ja herrat heilakkaat. Ja illan tullen puistossa Tuhansin tulta nään Ja metsän tumman peitossa Nään parin lemmekkään. Hienoissa silkki säihkyää, Mi immen verhoaa, Ja suudellessa sulhasen Se hiukan kahahtaa. On puku hieno, valittu, Ja puhe myös on niin Mä noita ajan tuotteita Vertaisin perhosiin.
Ei mikään ole sen kauniimpi kuin vanha ihminen, jonka elonmyrskyistä rauhoittuneilla kasvoilla illan tyyneys kuvastuu... Ja tuollainen lumitukka, jonka ajan viima on hopeoinut... Mihinkä sen vertaisin... Tahtoisin verrata sen pohjolan talviyön loimuaviin revontuliin tai pohjolan lumitunturiin, joka kesäyön auringon paistaessa sen juurella väikkyvän kukkarantaisen lammen tyyneen kalvoon kuvastuu, sanoi rovasti kunnioittavasti.
"Siinä vasta ystävää, jos ystävistä puhutaan! No, totta puhuen, oikein ilahuttaa, kun katselee häntä!" "Hän on hyvin kaunis, eikö ole?" sanoin minä ja sydämeni innostui tästä ylistyksestä. "Kaunis!" huudahti Mr. Peggotty. "Hän on muodoltaan kuin kuin joku no, minä en tiedä, miksi häntä vertaisin. Hän on niin uljas!" "Niin! Se on juuri hänen luontonsa", lausuin minä.
Kuin leimu yön, on silmänsä, Kuin kannel, soipi äänensä; Tuo äänen kaiku, silmän koi Rakkauden tunteet ilmi loi. Voi armasta kuin innossa Hän puoltaa maansa kunniaa, Mielemme valtaa sulollaan, Kuulemme ihmetellen vaan. Sä, tyttö, riennä aina näin, Ei askeltakaan taakse päin! Sun laistas kaikki jos kansa ois, Se ihmehiä tehdä vois! Pohjan tyttö. Kun näen Pohjan tyttösen, Sen niihin vertaisin!
Kun runo kellastuisi vanhuuttaan, Sit' ilkuttais kuin lörppää vähämieltä; Kaikk' arvos runon valhett' oisi vaan Ja muinaislaulelmien korskaa kieltä. Mut poika jos suli' on, niin kahdistain Sa elät: hänessä ja laulussain. Sua päivään kesäiseenkö vertaisin? Se kauneuden vertailussa hukkaa. Pianpa kuluu suvi herttaisin, Ja tuimat tuulet raataa kevätkukkaa.