Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Mit' ei orjasi tee, sen teet sinä, orjista kurjin: suutelet kahleitas, onneton, onneton mies! Noudata ystäväs kutsua siis ja tän' iltana tullos, tullos Tusculumiin miesten sa seurahan taas. Täällä on Sixtus ja Priscus ja viisas ja kielevä Calvus, jonka sa huulilta juot viisautta runsahammin kuin olet äidinrinnoilta koskaan maitoa juonut. Ystäväs parhaimmat luonani löytävä oot.
Yks sentään nurkkahan tuonne on hiipinyt hiljakseen, hän tuskin on tilkkoa juonut, enin istunut itsekseen: tuli maalta hän tuonoin vasta, ylioppilas nuori hän on, sukulaisena maisterin tänne pääs seurahan hienoston.
Te ylhät varjot, lauluisät jalot, tuon haudoillenne tänään kiehkuran. Pian peräkkäin jo näämme taivaantalot ja käymme tähditettyyn seurahan. Sielt' alas katsoin, riemuita me saamme, kun syntyy Pohjass' suurta, ylevää, ja siellä tähtisoittoon laulakaamme vain vuorosäkein onneks synnyinmaamme, mi meidät unhotti, mut rakkaaks meille jää.
Huurtehen harmaan usvat sa poista, sammuissa tähtein, aurinko, loista: aamuhun lähtein, lämpöä luo! Ilmojen keijuin henkevä heimo, maan yli leijuin, nurmilla liitää; seurahan kaipuu kaihoten kiitää! Vartaloin tunnut harsoihin haipuu; nousee ja vaipuu liehuvat hunnut. Verhoon ne sulkee lehvikkövuoret, rinteillä kulkee mietteissä nuoret, lempeä kuiskii, sykkii ja säikkyy. Köynnökset huiskii!
Yks sentään nurkkahan tuonne on hiipinyt hiljakseen, Hän tuskin on tilkkoa juonut, enin istunut itsekseen: Tuli maalta hän tuonoin vasta, ylioppilas nuori hän on, Sukulaisena maisterin tänne pääs seurahan hienoston.
Oot sä pullossa punainen, Loistava lasin sisässä, Vatsahan valut hyvästi, Vähän suuta vääristelet, Kohta kallohon kohoat, Järjen seurahan järähät, Muutat mielen muille maille, Tunnon toiselle tolalle.
Taaton seurahan yksin jäi kuustoistias impi. Lapseen vienoiseen suru vanhuksen kävi vihloin; syrjäss' istuen, kyyneltyin tytär ukkoa katsoi, miettien mielessään kodin entis-onnea, jolloin riemu ja hilpeys soi: isä otsall' leppeä rauha siin' oli armaan sees, kuni illan väikkyvä hohde. Kaikk' oli toisin nyt!
Mut silloin vast' olet onneton ja mielesi vasta on musta ja riemusi, rauhasi mennyt on ja löydä et lohdutusta, kun maailman touhussa hetkeks ees saat yksin jäädä sä illoin ja huonohon seurahan joutunees sinä inholla huomaat silloin. Mua syytät Leila siitä, ett'en laula kuin muutkin lempiväiset immestään, vaikk' ennen niistä lauloin yhtenään ja sullai silmät on ja suu ja kaula.
Eikös jo teistä selväksi se näy, Ett' eivät henget laita-jalvoin käy? Ja nyt kuin ihmiset te hyppelette! Miks' seurahan tuo tungeiksen? Hän käypi kaikkialla haistellen. Jos tanssii muut, hänen täytyy laverrella. Jos hän ei saa joka askelt' arvostella, Se on kuin turhaan tehty vaan. Etenkin on hän harmissaan, Niin pian kuin eespäin kuljetaan.
Hei myrskyjen päällä; Ja maistuvi pojille ryyppykin täällä ai, ai, ai! Ja hyvä oli, että satuin seurahan! Siis maljanne pojat!
Päivän Sana
Muut Etsivät