Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Ja kun viimeinenkin oli lähtenyt alttarilta, lausui arkkidiakonus yhteisen synninpäästön ja lisäsi juhlallisesti: "Menkäät, älkäätkä tehkö syntiä enää." Tuokion aikaa olivat kaikki vaiti, ja sitten eri äänet, jotka vähitellen paisuivat täydeksi kööriksi, yhtyivät veisaamaan Agnus Dei: "Oi Jumalan Karitsa, joka poistat mailman synnit! Armahda meitä, anna meille rauhasi!"
Mut silloin vast' olet onneton ja mielesi vasta on musta ja riemusi, rauhasi mennyt on ja löydä et lohdutusta, kun maailman touhussa hetkeks ees saat yksin jäädä sä illoin ja huonohon seurahan joutunees sinä inholla huomaat silloin. Mua syytät Leila siitä, ett'en laula kuin muutkin lempiväiset immestään, vaikk' ennen niistä lauloin yhtenään ja sullai silmät on ja suu ja kaula.
"Jos luulet ihmisten rauhasi vieneen, niin hae sitä heidän luonaan", sanoi erakko. "En löydä sitä koskaan heidän luonaan. Anna minun jäädä tänne, erakko. Ehkä salosi mulle neuvoo mitä etsin", pyysi mies. "Mykkä on saloni. Se vain säilyttää salaisuuksia, ei ilmoita", vastasi erakko. Mutta mies tuskastui. "En usko sinua, erakko, en usko. Kateellinen olet salaisuudestasi.
Jos vaan itseeni katsoisin, olisi kuoleman valitseminen minulle autuus, mutta minä ajattelen sinua, jonka sielua semmoinen tapaus ijäksi kauhistuttaisi, ja sentähden tahdon elää ja totella, ainoastaan sinun tähtesi, ainoastaan sinun rauhasi vuoksi. Kyyneleet silmissä, kuoleman tikari sydämessäni kirjoitan sinulle nämät rivit: unhoita ijäksi minut, joka kuolen sinua muistaen. Kálmán Sós."
Silloinhan voisi yhtä hyvin olla sotaan lähtemättä. Se olisikin paras, sanoin minä huoaten. Mitä pelkurimaisia olentoja te, naiset, kumminkin olette! Ja sinäkin, joka olet kasvatettu sillä tavoin, että sinulla olisi hyvät käsitykset isänmaanrakkaudesta, ja kunniantunnosta, olet nyt aivan allapäin ja asetat yksityisen rauhasi korkeammalle, kuin maan kunnian ja menestyksen.
Vasta sitten sinäkin rauhasi löydät et sinä nyt enää muuta kaipaa.» Uutela palasi tavallaan lääkärin luota. Toiset, ensi sijassa Hanna, olivat vaatineet hänen hakemaan apua ankaraan vilustumiseensa. Hän lähti. Ei itsensä vuoksi, sillä hän tunsi elämän lääkinneen hänet melkein täysin terveeksi, puuttui enää tuskin mitään. Eikä tässä ulkonaiset lääkkeet mitään merkinneet, sen hän myöskin tunsi.
Min järki paikkaa, sen viha murtaa, Ja kosto myrkkyjä syvään uurtaa, Ja ystävyys, lempi ne murhataan Sun rauhasi tähden ainoastaan. Oi, ennen ma halloissa lepäsin Ja kesän riemuista vaan uneksin, Mut toiveista sykähti silloin rinta, Vaikk' härmäinen oli armaan pinta. Oi hallaas, talvi, ja härmääsi En kesään ma konsanaan vaihtaisi! J
"Nyt tiedän, erakko, että tunnet sen salaisuuden, jota etsin ja joka mulle voi rauhan antaa. Sano se minulle, erakko, jotta minäkään en tietäisi olenko onnellinen vai onneton." "En voi sitä sanoa", virkkoi erakko. "Ei voi toinen toiselle salaisuuttaan antaa. Löydä se itse." "Mistä voin sen löytää?" kysyi mies. "Minne rauhasi kadotit?" kysyi erakko. "Ihmiset sen minulta veivät", virkkoi mies.
Nuot sanat olin kuullut ensi kerran Herran ehtoolliselle mennessäni jolloin, pyhät tunteet sydämmessäni, notkistin alttarin juurella polveni ja näin taivaan avoinna ylitseni ... ja kuullessani sanat: 'Suo meille rauhasi! rupesivat kyyneleeni vuotamaan; ja siitä hetkestä alkaen tulin minä järkeeni jälleen.
Vaimoon kääntyen, ylväin päin nyt verhoa vaatteen riistävi rinnaltaan, poven uhkean arpia näyttäin: »Talven kolmenkymmenisen sija tuoss' oli sulla; tokkopa haavat nää, verivammat kiinni jo käyneet, rauhasi vei, sua kiusasi, kun sydämelläni uinuit? Halvemmaksiko, vai, ikävöityä tyttäres arvaa, miekka ja luoti jos on silonahkaan naarmuja tehnyt, kylmemmäksikö jäävä se lie syli arpisen urhon?
Päivän Sana
Muut Etsivät