Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Paljoa kavalampi kuin tupakkatuska oli toinen kiusaus, johon lankesin hengelliseltä herkkupöydältä: sielun hekkumasta ruumiin hekkumaan, hienommasta aistillisuudesta karkeampaan. Kävin ahkerasti herännäiskokouksissa. Niissä hiipoi sieluani erittäinkin syvätunteiset laulut. Ja kun naiset olivat parhaat laulajoista, syttyi heidän ja miesten välillä syvempi sisarrakkaus.
Ruotsiksi soitti hän pöytäkelloa, niin edeskävijät kuin kärpäset nöyrästi hyppelivät "hit o' dit'iä". Ja vihdoin, kun hän vihelsi oikein hienoa ruotsia, virtaili lasit täynnä samppanjaa ja muita etelämaan kalliita viinejä, kunnes hän hekkumasta kylläisenä huudahti: "ei enää!" Mutta se olikin suomea, jonkatähden edeskävijät tarttuivat hänen käteensä ja taluttivat hänet ulos.
"Oi, sähkövalo missä! Autuus Italian on sävelissä!" Huutaa kansa. Juoksee keksijät, Sointujen ja valon etsijät. Kansa kaipaa, rauhatonna harhaa, Harva etsii luonnon sointutarhaa. Vihdoin neron nuppi puhkeaa, Sähkövalo puiston valloittaa. Soitto kaikuu, tuotu Italiasta, Kiihkeä kuin nuoruus hekkumasta. Vuoden kaks, on kansa kummissaan, Niin jo alkaa uutta kaipaamaan. Liian huikeaa ja konstikasta!
Ystäväni! Burmeister. Hän. Oi surun surua! Kaikki lukiolaisvänrikit. Hän! Burmeister. Niinkuin mullan mato mielukkaasti hakee parhaan marjan, sen suuremmasta hekkumasta nauttiaksensa, niin tekee ryöstöretkillänsä kuolemakin! Vaan kuka olet sinä murhettiva nuorukainen? Lohduttaakseni sinua muistutan, ett' oli ystäväsi matka loistava, jos lyhytkin! Vaan kummaa! Tuo tukka tuuhea!
Silloin luonnon hekkumasta Vuoti tunne suloisin, Ylin aate taivahasta Mies ne nautti sydämin. Kaunihinta nähden, vaipuu Sankar' ihme-unelmiin. Näkee unta vihdoin toipuu Kukkansa luo Eedeniin. Tunne suloisin ja ylin Aate, uni kaunihin Miehen sydämen ja sylin Täytti nainen luotihin. Ihminen, jot' onnen hukka Peljätti, nyt nousta voi. Luomiskevään viime kukka Vasta täyden kesän toi.
Totta Herra hekkumasta estät emon lempilasta. Nyrkin vielä viimeks näin kohotetun taivoon päin, huudahdin ja heräsin ma, hereilläkin vapisin ma. Ethän Luoja milloinkaan hänen salli horjahtaa itse-uhmaan ylpeähän, jumalaansa kieltämähän? Mieli nöyrä hälle suo! Tai jos tahtosi on tuo, tapa ennen taisteloihin, syökse synnin nautinnoihin! Herra! Mitä huusinkaan! Ethän kuullut kauheaa?
Liian suureksi sukesi, ylen kasvoi ylpeäksi, voimasta oman väkensä, oman tietonsa tajusta, oman taikansa tehosta, oman hengen hekkumasta. Lausui kansan kaiken kuulla, lyylijuhlassa julisti: "Ensi uhri maan on uhri, toinen uhri taivon uhri, kolmas itseni ikuisen, herran heitä korkeamman!" Kuuli kansa kauhistuen.
Päivän Sana
Muut Etsivät