Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Tule, tule kultani, tule kotipuoleen, Taikka jo menehynki ikävään ja huoleen; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Merille lähtevä. Hyvästi kultaseni, hyvästi kultani! Mun lähteä nyt täytyy pois kotimaaltani. Mun täytyvi nyt mennä merille kulkemaan! Ja sinua, en tieä, jos näen millonkaan. Lahella laiva pieni minua outtelee; Se mulla kotimaani ja tuttavani lie.
Tieä ei siika syöjeänsä. Eipä tieä yksikänä, Arvoa yheksänkänä, Tieä ei tie kävijätänsä, Heponen ajajatansa, Eikä siika syöjeänsä, Piika pieni viejeänsä, Nuori neito sulhoansa, Jos on kanssa kasvakohon, Yksissä ylentyköhön.
Hyv' on poikanen tehessä, Kaunis kasvateltaessa, Saahessa ylen soria, Kapaloiessa koria; Vaan en tieä mie emonen, Enkä kantaja katala, Mikä tullevi tehystä, Kannetusta kasvanevi, Jos tuli suvulle surma, Kasvoi herja heimokunnan.
"Jos en tieä tikkaella, Tahi en ommella osoa; Tikatkohot tietävämmät, Osavammat ommelkohot, Kellä lie tila tikata, Osa ommella parempi." Kun tulin illalla kotihin Emoni kyselemähän: "Mit' on silmäsi vetiset, Kasvot kalvakan näköiset, Kävikö hukka karjassasi, Metsän liehu lehmissäsi, Vai viikon vilussa viivyit, Kauan ilman iltaisetta?"
Ei tieä emoni rukka, Ei tieä emo tytärtä, Miss' on piika pillattuna, Emon tuoma turmeltuna: Tuolla piika pillattihin, Emon tuoma turmeltihin, Laitasaaren laitehella, Lehtovaaran liepehellä.
Laulaisinpa, taitaisinpa, Kellittäisin, kestäisinpä, Laulaisin lahoissa näissä, Kehikoissa kellittäisin, Vaan on muustaki muretta, Huolta huomispäivistäni, Etten tieä tiimalleni, Enkä taia tarkalleni. Suuni sulkea pitäisi, Kiini kieleni sitoa, Laata virren laulannasta, Heretä heläjämästä. Niin luonen, lopettanenki, Herennenki, heittänenki, Paremmille laulajille, Taitavammille runoille.
Enkä mä itselleni näin luullu käyvän; Ikäväni kestää kuolemapäivään. Olen ma kun kyyhkynen vierahalla maalla, Lentävä lintunen taivahan alla. Olen ma kun oksalla varpunen pieni, En tieä kuhun otan matkan ja tieni. Nuoruusikä rientää ja aikani kulkee; Jopa noista vaivoista väsymyski tullee. Päiväni päätyy ja elämäni katkee, Multa se mureheni peittää ja kätkee. Kultaansa sureva.
Hetipä kirosi herra, Kesken syönnin synkeästi, Sanovi sanalla tällä: »Enpä tuota turkastakaan Luullut nyt minä poloinen Perkelettä petturiksi; Kun on ilkeä isäntä Pilannut parahan viljan, Tuolla lailla tuhrannunna. Ei sitä tieä ihmisrukka, Mitä syöä syntisparan Vasta vanhana pitääpi, Kun ei nuorna näitä nähty, Noita ruokia rumia.»
Vaan en sure enkä huoli, vaikka olen köyhä, Vielä minä nätin pojan verrakseni löyän. Mitäpä mä tuota suren, jos olen toisen orja; Kohta tulee toinen vuosi, oma kulta korjaa. Suomen maassa Karjalassa on mun kultani juuri, Vaikk' en tieä enkä tunne pienkö lie vai suuri. Sitä aina ajattelen, sitä ilohetkee, Koska minut oma kulta vierehensä kätkee.
Katri tuohon vastoavi, Sanoi Katri: "Ka en tieä, Miksi ei minua naia, Suon kukaista, maan kanaista."
Päivän Sana
Muut Etsivät