United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Soisin Suomeni hyväksi, Kaupunkini kaunihiksi, Sananlasku sangen vanha, Mutta vielä muistettava. Kyll' on Helsingin kylässä Ajastaikoja asuttu Vissiinkin satoja viisi, Vaan onko vähän vajaalle Eli päälle pikkuruisen, Empä tuota tarkoin tieä. Vaan ei ennen Helsingissä Sija ollut oppineitten, Koti korkeasukuisten, Istunta isojen miesten; Oli Turku toimellansa, Koulun korkean kotina.
Vastakohtana tälle tulevan rakkauden toivolle on Ilmarisen suru kadonneesta rakkauden-onnesta: Sanoi seppo Ilmarinen: »En tieä poloinen poika, Miten olla, kuin eleä; Istun yön eli makoan,
Vihmavesi minun virutti, Kyyt minulle ruoan kantoi, Maot maiolla piteli. En tieä tekijätäni. Mikä lie minunki luonut, Kuka kurjasen kuvannut Liekö luonut luoja suuri, Suennut sula Jumala? Jos lie luonut luoja suuri, Suennut sula Jumala, Tok' ei luonut luontapäänä, Suennut suentapäänä; Loi päänä luonnattomana, Suunnattomana sukesi.
Oisi mulla, kun on muilla, Kun oisin ison kotona; Oispa korjani kohalten, Reki tervainen teloilla, Aisat koivuiset kolottu, Väätty vemmel vaahterinen. Enkä tieä mie poloinen, Mikä vei minulta mielen, Kun läksin ison ko'ista, Vierin veikkoni pihoilta.
Empä tieä, enkä taia Selkeästi selvitellä, Mikä juoksi mieleheni, Mikä aivohon osasi Aivan ankara ajatus, Mikä syttyi syämeheni Tuli ennen tuntematon. Kun ma vuotta viisitoista Olin jättänyt jälelle, Nousi nousulla nisäni, Suihtui outo syämeheni, Huoli uusi huivin alle, Pullistuvahan povehen.
Nälän näillä poistettua, Halun häättyä munilla, Mieli läikkyi lainehina Tuumissa tulevan aian: Kunne kummalle menisi, Mihin puuttua pitäisi? Ei tieä tulinen sielu, Kulle laskisi laulle. Kyllä poies poikkeaisi, Pian lähtisi pakohon, Ellei eessä silmiensä Armas äitinsä olisi: Senp' on murhe murtaneisi, Huoli särkisi syämen, Jos ei viesti vierähtäisi, Saisi poiasta sanoma.
En tieä poloinen poika Poloisiksi päivikseni, Ei ole niitun niittäjätä, Eikä pellon kyntäjätä. Muut niitti isoni niitun, Muut kynti isoni pellon, Mie kynnän kyläväliä, Ahoviertä astuvoitsen, Kangasviertä karhielen, Lehtoviertä lennättelen.
Enkä tieä mie poloinen, En tunne poloinen poika, Tällä inhalla iällä, Katovalla kannikalla, Nainko naisen nuoremmaisen, Eli vanhemman valitsen. Elköhön poloinen poika Puuttuvalla polvellansa, Naiko naista nuoremmaista, Naista kaunista katselko!
Sanoi äiti Lemminkäisen, itse lausui, noin nimesi: "En mä tieä, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan. Menet männyksi mäelle, katajaksi kankahalle, tuho sielläki tulevi, kova onni kohtoavi: use'in mäkinen mänty pärepuiksi leikatahan, usei'in kataja kangas seipähiksi karsitahan.
Vilu viljalle tulevi, karjoille olo kamala, outo ilman lintusille, ikävä inehmosille, kun ei konsa päivyt paista, eikä kuuhuet kumota. Hauki tiesi hauan pohjat, kokko lintujen kulennan, tuuli haahen päiväyksen; ei tieä inehmon lapset, milloin aamu alkanevi, milloin yö yrittänevi, nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen.»