United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kenties Irene oli mennyt vanhan Krateen luo ja kokonaan unhoittanut ajan kuluvan katsellessaan tämän työtä ja puhellessaan hänen kanssaan; mutta papillinen seppä, jota hän haki hänen työhuoneestaan, ei tiennyt mitään kadonneesta.

Vieläkin muistan minä sen Juhanuksen, jona pastori saarnasi koko puolipäivä- ja puoli iltarupeamaa ja lukkari kesken saarnaa kiskasi: "kaikk', kuin maa päälläns' kantaa, nyt lepoon itsens' antaa ja raukee nukkumaan" niin mut kadonneesta pojastahan minun piti kertoa, vaan mihinkäs minä taas jäinkään? Jo alkaa muisti pettää, kun on yksi pää kesänsä talvensa; mihinkäs minä taas jäinkään?"

Tuo yleinen kammo oli syynä siihenkin, ett'ei kukaan vaihdokkaan etsijöistä mennyt Arnold Mark Meyerin mökkiin se oli rukkiukon oikea nimi kadonnutta poikaa kysymään. Vielä seuraavana sunnuntaina puheltiin kokkomäellä vilkkaasti kadonneesta pojasta ja useimmat päättivät haltijoiden ottaneen hänet halttuunsa.

Sangen harvoin kuultiin hän lausuvan joitakuita lyhykäisiä sanoja, ja silloin taisi matalasta, häälyvästä puheesta selvästi havaita, ettei ämmä itse käsittänyt ääniä. Ompelia Anna oli vieno, vaalea olento, jotenkin pian sanottuin herramaisin käytöksin; hän oli jo vanhahko, vaan jälkiä näkyi vielä selviä kadonneesta, tavattomasta kauneudesta. Anna vaatetti itsensä hyvästi ja vienosti.

Oliko nykyinen hartauden tila ikäänkuin muisto toisesta jo kauan kadonneesta, ja herättikö se sitten sen mukana olleet seikat mieleen? Ken voi käsittää ne hiukeen hienot ja näkymättömät alkeet, joita liihottelee ja heiluu ihmisestä ihmiseen, muistosta muistoon?

Totta on, että muutamissa ihmisissä Jumalan kuva esiintyy niin selväpiirteisenä, että meistä pintapuolisista arvostelijoista näyttää kuin ei heidän sydämessään milloinkaan olisi liikkunut tahraista ajatusta, pahaa viettelystä. Nämä tänlaiset olennot, joiden mielenpuhtaus tuntuu tuulahdukselta kadonneesta paratiisista, tuskin käsittävät, vielä vähemmän tuntevat pahan voimaa.

Laki-mies oli heti alusta julistanut, että oli ihan mahdotonta ryhtyä mihinkään uuteen toimeen asiassa, koska ainoat mahdolliset tutkimukset kadonneesta jo olivat tehdyt itse Wildingin toimesta sillä menestyksellä, että aika ja kuolema yhdessä eivät olleet hänestä jättäneet vähintäkään jälkeä.

Ah. se on luutnantti Berndtsson, sanoi hän; sydämellisesti tervetullut. Minä istun juuri ja puhuu meidän kadonneesta kuikastamme. Luutnantti on ollut maalla, eikä hän tietänyt koko tuosta haikeasta historiasta. Niin. se on kaunis historia. Niin, Emili parka! huokaili notarius.

Että isä näin armottomasti saattaa puhua kadonneesta pojastaan, se on kauhistuttavaa! Hän ei tietänyt hänelle mitään vastata, vaan syöksi sisään siihen pieneen syrjäkamariin, jossa Péterke lepäsi, pannukakkua syöden, heittäytyi vielä jälellä olevan lapsensa viereen ja alkoi katkerasti itkeä nyyhkyttää.

Tämän ilmoitti hän julkisesti, samalla kuin hän luki patronin testamentin, johon kapteeni lausui: "Minä olen todistaja siihen, että se oli veli-vainajani tahto". Kadonnutta etsittiin vielä kauan; suuret palkinnot luvattiin sille, joka voisi hänestä mitään tietoa antaa; tästä kuulutettiin ensinnä likeisessä, sitten kaukaisemmissa kirkoissa; mutta kadonneesta ei niin jälkeä huomattu.