Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Herran hevosen kuolo. Kuoli herralta hevonen, Paras ruuna pappilasta; Tuli korpille kohina, Ilo ilman lintusille. Hatsahti harakat siinä, Sekä närhit närkäsivät, Tuohon koirat kohti juoksi, Sapakat hyvin samosi, Susi juoksi suota myöten, Karhu kangasta kapusi, Kontio kovia maita, Ahmo aivan kelvotonta. Mieli melkiässä.
Toiselta puolen kerrottiin, että Zeus oli näille lintusille suonut muutamia kauniita päiviä keskelle talvimyrskyjä, jotta ne voisivat turvallisesti hautoa muniaan. Köynnöstarhoja: viinitarhoja. Skȳron koska hän sorti: kaiketi tarkoitetaan Skȳros-saarta.
Päivä pääskyille tulevi, Ilo ilman lintusille, Ei minulle milloinkana, Ei ilo sinä ikänä! Iso kuoli, äiti kuoli, Kuoli mun sukuni suuri, Jätti jäisille jälille, Pyöriville portahille, Joka suohon sortumahan Likahan litistymähän.»
NYYRI. Lintusille Se kylmä lienee! viluun riutuneina He alas nietoksille putoavat. Taas olen kaikki valmistanut! LALLI. Mitä Sä olet valmistanut? NYYRI. Mökki tuossa... LALLI. Sen näen ... mut ei se toki lienekkään Sun valmistamas? NYYRI. Siinä lepää... LALLI. Kuka? Tuo Kerttu petturiko? NYYRI. Pispa Henrik! LALLI. Haa pispa piru! NYYRI. Eikö kotia Sun vaimos jäänyt? LALLI. Ei.
Muullakin tavalla ilmaantuu tämä sydämen hellyys monessa paikassa, niin esim. siinä kun Wäinämöinen, kaskea kaataissansa, jättää yhden koivun seisomaan lintusille lepo- ja laulupaikaksi. Samaa sukua on myös yleensä Kalevalan läpi käyvä lempeys ja humanisuus eli ihmisellisyys. Emme tapaa tässä koskaan tuommoisia barbarisia julmuuksia, kuin esim.
Kun menen mäelle yksin, Metsän tuulille puhelen, Taikka lausun lintusille, Ne minua ymmärtävät, Minä niitä. TAINA. Tuulosille Metsän puille lintusille. Niin, menekin, viivy hetki, Viihdytä sydän-alasi Lainehuiset läikkymästä. Aino poistuu. Näitkö nuo siniset helmet Sekä vitjat kultaviplat Oman tyttösi povella? VANHA JOUKO. En näkisi näytettäissä Helmiäsi, kultiasi, Noita naisien koruja!
Nuo orjantappurapensaan tiheät, vihreät lehdet, jotka nyt auringon paahtaessa suovat hennoille lintusille suloista varjoa, suojelevat myös niitä märkyydeltä, kun sataa. Ja yöksi ja viileinä aamuina ja iltoina tulee emo ja paneutuu levitetyin siivin huolellisesti poikasten päälle, jotta ne ovat lämpimästi peitettyinä eikä niiden tule vilu. Terävät okaatkaan pesän ympärillä eivät siinä ole turhaan.
Vilu viljalle tulevi, karjoille olo kamala, outo ilman lintusille, ikävä inehmosille, kun ei konsa päivyt paista, eikä kuuhuet kumota. Hauki tiesi hauan pohjat, kokko lintujen kulennan, tuuli haahen päiväyksen; ei tieä inehmon lapset, milloin aamu alkanevi, milloin yö yrittänevi, nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen.»
Olkaa vaan iloiset ja rakentakaat pesänne, pesääni minäkin rakennan ja onpa se jo hyvällä alulla; tehdäänpäs vaan pesää yksissä neuvoin", puheli Jaakko lintusille, noille ainoille kumppaneilleen, jotka hänellä tuolla metsän korvessa päivät ja viikot olivat kumppaneina.
Haluun maalle! sana lintusille, Tuuli, että heitä rakastan, Veelle, koivuille ja lehmuksille, Että heitä nähdä haluan, Nähdä vielä niinkuin ennen heitä, Nähdä puron kirkkaan tanssia, Kuulla lehdoss' rastaan säveleitä Vesilinnun lemmenlaulua. Yksinäinen. Asuupi rastas metsässä, Hän vanhemmitta on, Tok ilotellen visertää Ja ompi huoleton.
Päivän Sana
Muut Etsivät