Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025


Yli virtain hän rientää ja vuorten, Lepo löydy ei missäkään. Ei lepoon yö häntä vietä, Ei helle auringonkaan. Hän rientää eellehen tietä, Kuin mieletön raivossaan. Eikö viihdytä unonen kallis? Eikö rauhoitu onneton? Ei virkansa sitä sallis, Sillä posteljuuni hän on. Koditon vapaus. Tänne rientäin joutukaatte Kaikki vapaamieliset; Orjina kyll' olla saatte, Pois nyt orjuus, kahlehet!

Kun menen mäelle yksin, Metsän tuulille puhelen, Taikka lausun lintusille, Ne minua ymmärtävät, Minä niitä. TAINA. Tuulosille Metsän puille lintusille. Niin, menekin, viivy hetki, Viihdytä sydän-alasi Lainehuiset läikkymästä. Aino poistuu. Näitkö nuo siniset helmet Sekä vitjat kultaviplat Oman tyttösi povella? VANHA JOUKO. En näkisi näytettäissä Helmiäsi, kultiasi, Noita naisien koruja!

Ja toki tahtoisin uneksua, uneksua vaan. Siis tule, soma kuusi ja viihdytä mua nukkumaan. Tule, kultahinen kuusi ja saata mua uneksumaan kuolon unta, ja sitten hiljaisesti haudallani hymise. CONON. Mitä on tekeillä ja miksi kuulin valitushuutoja? KARIN. Anian! CONON. Haa! KARIN. Ja Margareta tuossa! CONON. Ojennellen tomussa? KARIN. Miksi näin? Oi nouse ylös, mun kulta sisareni!

Sitten tenhovoimaas käytä, Poista pilvi valoton, Palavin myös muiskuin näytä, Sull' ett' äidin sydän on. Näin kun vihdoin tyyntä rauhaa Unen henget tarjoovat, Kiellä ettei rinta pauhaa, Kiellä tunteet raivoisat. Kiellä henget luopumasta, Hetki rauhaa viihdytä, Kiellä ettei satamasta Kukkaas huoliin vietetä. SYYSKYLV

Tässä rupesivat hänen kyyneleensä vuotamaan, ja toisella nuotilla lauloi hän nyt itkevänä sekä katkonaisissa jaksoissa: Oi äiti, oi äiti! Helmahas sulje Eksynyt raukka, Langennut lapsi! Opeta häntä Rukoilemaan... .......... Hellitse häntä, Viihdytä häntä! Oi äiti, oi äiti! Sulje ma syliis, Painele vasten Rintaasi hellää! Anna mun tuta Lempeä taivaan, Sykkäilevästä Sydämmest' äidin!

Tieteet eivät selitä hälle olemuksen ongelmoita, ne eivät viihdytä hänen kaipiotaan hän palajaa niistä vihdoin inholla. Hän hylkää järjen ja tieteen "ihmisen paraat lahjat," ja heittäytyy epätoivon ja epäilyksen valtaan.

Pian vuoteen suojihin jo armas vaipuu; Nyt, kaino Cynthia, viihdytä mun kaipuu! Min nähdä sait, oi josp' yön varjot vaan Ja mie sen kuulla saan! Jos taivas loistaa hänen silmistänsä, Jos kyyneltäin hän ristii käsiänsä, Ja lausuu taivaan kuultavia vaan, Hän on rukoilussaan.

Päivän Sana

kirjoissanne

Muut Etsivät