Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Hän on hukassa, ellei se kuningas tahi ruhtinas, jonka maassa hän asuu, ota häntä suojaansa; mutta niinpä hän sitten saakin tuota suojaa nauttia jykevien muurien sisällä kaukana vertaisistaan; siellä täytyy hänen ikänsä kaiken työskennellä, saadakseen suojelijansa rahastohuoneen täyttymään, ja muut kuninkaat ja ruhtinaat, peljäten tämän paisuvaa valtaa, koettavat saada lukkojen taakse salvatun inhalla surmalla pois päiviltä.
"Enkä tuota tieäkänä, miten olla, kuin eleä tällä inhalla iällä, katovalla kannikalla: tuulehenko teen tupani, vetehenkö pirtin veistän? "Teen mä tuulehen tupani: ei ole tuulessa tukea; veistän pirttini vetehen: vesi viepi veistokseni." Lenti lintunen Lapista, kokkolintu koillisesta.
Lauloi päivät pääksytysten, yhytysten yöt saneli muinaisia muisteloita, noita syntyjä syviä, joit' ei laula kaikki lapset, ymmärrä yhet urohot tällä inhalla iällä, katovalla kannikalla. Kauas kuuluvi sanoma, ulos viestit vierähtävät Väinämöisen laulannasta, urohon osoannasta. Viestit vierähti suvehen, sai sanomat Pohjolahan. Olipa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen.
Jos yhdessä laulussa jo tavattiin sanat: näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla, taikka: tällä inhalla iällä, katovalla kannikalla, taikka: voi minä poloinen poika, voi poika polon alainen, niin se ei estä, etteivät saisi toisessaki tavattaa.
"Tämän sinä saat ottaa tölliisi" sanoi kapteeni ja viittasi pyörtynyttä. "Ellei hänelle ole sattunut suurempia vahingoita, kuin mitä näemme, ollee hän jonkun päivän kuluttua niin terve, että voi ilmautua Rytilässä". "Ho, hoo!" ilveili eukko pilkallisesti. "Entäs lekkeri?... Ei Leenasta ole enää nuorten poikain katsojaa". Kapteeni heitti inhalla Matin vaimolle rahan.
Itse loihe laulamahan, sai itse sanelemahan: ei ole laulut lasten laulut, lasten laulut, naisten naurut, ne on partasuun urohon, joit' ei laula kaikki lapset eikä pojat puoletkana, kolmannetkana kosijat tällä inhalla iällä, katovalla kannikalla. Lauloi vanha Väinämöinen: järvet läikkyi, maa järisi, vuoret vaskiset vapisi, paaet vahvat paukahteli, kalliot kaheksi lenti, kivet rannoilla rakoili.
Enkä tieä mie poloinen, En tunne poloinen poika, Tällä inhalla iällä, Katovalla kannikalla, Nainko naisen nuoremmaisen, Eli vanhemman valitsen. Elköhön poloinen poika Puuttuvalla polvellansa, Naiko naista nuoremmaista, Naista kaunista katselko!
Päivän Sana
Muut Etsivät