Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Siellä se huokuu ja hautoo, niinkuin reiässään hylje, sieraimet työssä, pää piilossa nietoksen alla. Minkä pakkanen kutoo, sen uppehen uho kuluttaa, talvelle loukkua laittaen, koverrellen kuoppaa sen susille. Pyryinen pimeä yö. Rautakuorma ulappata ajaen. Ajaja torkkuen, tuulehen selin. Viittatie tuiskuun häipyen... Humahdus kuin painuvan hangen. Hepo korskahtaen kerran, päristäen toisen...
Kovin kiiti kautokenkä, huiskin hunnuton samosi, sinisukka suota pitkin, punapaula puunsolia, hulmuten heleän helman, tukan tuulehen hajoten, kuuli jo läheltä huudon riemahtavan, raikahtavan: "Armas, päätä jo pakosi, taikka suulle suutelenkin!" Heitti impi helmastansa tertun tuoksuvan polulle. Poika tuota tuntemahan.
"Enkä tuota tieäkänä, miten olla, kuin eleä tällä inhalla iällä, katovalla kannikalla: tuulehenko teen tupani, vetehenkö pirtin veistän? "Teen mä tuulehen tupani: ei ole tuulessa tukea; veistän pirttini vetehen: vesi viepi veistokseni." Lenti lintunen Lapista, kokkolintu koillisesta.
SKULE KUNINGAS. Niin, anna minulle kruunu! Jos minulla se on, niin hallitsen kyllä sillä lailla, että voin ostaa itseni irti jälleen. Niin, kaiken sen tulevaisuus näyttää; Nyt täytyvi vaan yön hetkiä käyttää. Laps Hookonin Elgesäterillä nukkuu; Jos toimitat että se kuolohon hukkuu, Niin vastukset poistuu kuin tuulehen lastut, Ja kuninkaana sä voittoisan' astut!
Hoi, avuksi! Medon! Medon! Lapseni! O, jumalat! Julki näinkö raivoo raakalaiset? Enkös ma sanonut aina: naisvarasta varottava on! Pikarin joinko? KUNINGAS. Annan puolen saarestani, itse tyttöni ihanan sille, ken takaisin tuopi hänet ryövärten käsistä ja käsistä vihaisen viiman. Voip' on miestä miekatonta! Katosi parahin kaune, maastasi, kuningas, kuoli tuulehen korea kukka.
Antaos minulle vaan, kun lauluni lentää, kuohuva malja, Lalage, ja hento kukka, antaos ruusu, min hehku ja tuoksu ja loisto tuulehen haihtuu. Huomenna kuolemme, niinkuin eilen kuoli joita me lemmimme, ystävistä kauas, lemmestä kauas kalpeina varjoina käymme kuoleman maille.
Vaan ympäri lehtorantain on hongikko mietteissään ja vanhuksen lailla katsoo kuin lapset lyö leikkiään, ja peltojen laihot heitä ne tervehtii aaltoillen ja niittyjen kukkivat nurmet luo tuoksuja tuulehen. Mik' aarre, oi köyhä Suomi, ois sulosi vertainen! Tuon järvies sinivälkkeen, tuon hopeisen, kultaisen!
Päivän Sana
Muut Etsivät