United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jumalani! huokaili kuningatar ja hänen hampaansa löivät loukkua kauhistuksesta. No niin, jatkoi rouva Bonacieux, timantit ovat saatavat takaisin. Niin epäilemättä, ne täytyy saada takaisin, huudahti kuningatar; mutta millä tavoin, kuinka se käy päinsä? Täytyy lähettää joku herttuan luokse. Mutta kuka? ... kuka? ... Kehen voin luottaa?
Hiiri varmaan tutkien kiertelee loukkua. Nyt se koskettelee sitä, nyt vähän rämisyttelee jotain sen liikkuvista osista. Sitten ei kuulu taas pitkään aikaan mitään. Eikä apua odottamisesta. Kinturin ajatukset irtautuvat satimesta ja lähtevät kiertelemään tuttuja latuja.
Onhan muta kiehuvan kuumaa. Anna nyt huuhdinvettä." Gunhild veti nuorasta. Rouva ulvoi. "Sinä murhaat minut, sinä murhaat minut minä saan suonenvedon onhan se jäistä vettä lakkaa, lakkaa! Lakana heti minä kuolen minä kuolen!" "Lakana, herrainen aika, sen olen unhoittanut!" Gunhild riensi ulos. Siinä seisoi yliopettajan onneton rouva hampaat loukkua lyöden ja tiukkuen vettä kuin Eeva sateessa.
Siellä se huokuu ja hautoo, niinkuin reiässään hylje, sieraimet työssä, pää piilossa nietoksen alla. Minkä pakkanen kutoo, sen uppehen uho kuluttaa, talvelle loukkua laittaen, koverrellen kuoppaa sen susille. Pyryinen pimeä yö. Rautakuorma ulappata ajaen. Ajaja torkkuen, tuulehen selin. Viittatie tuiskuun häipyen... Humahdus kuin painuvan hangen. Hepo korskahtaen kerran, päristäen toisen...
Nuori mies osasi edelleen pitää kauniit kasvonsa arvokkaan vakavina, mutta neitonen, jota mielenliikutus äkkiä kuristi kurkusta, menetti voimansa ja alkoi väristä niin, että hampaat löivät loukkua suussa. Se, josta hän jo jonkun ajan oli unelmoinut, oli nyt yht'äkkiä mielikuvasta muuttumaisillaan tositapahtumaksi.
"Vieraan leipä on aina kovempi", sanoo sananlasku, mutta ihmisen tulee muistaa, että ei aina kukkain ja ruusujen keskellä kävellä, ja ovathan suomalaiset ennenkin kovaa kokeneet, miksi me sitte nurisisimme. Lokakuun 8:n päivän valjettua nousimme ylös, hampaamme löivät vilun tähden loukkua aika lailla.
Kello 10 aikaan ehtoolla ollaan jo taas kaikki paikoillaan ja vietetään asentopaikka-elämää. Ilma on kylmä, niin että hampaat lyö loukkua vilun tähden. Puita kokoillaan ja hankitaan mistä vaan saadaan nuotiotulta varten.
Valvoi huolestuneena, samoin kuin minäkin? Jospa olisin uskaltanut avata ovea mutta se oli mahdotonta, minulta puuttui rohkeutta. Värisin vilusta, hampaani löivät loukkua. Hiivin hiljaa pois, heittäännyin vuoteelleni ja itkin.... Enhän taaskaan tahtonut uskoa tätä kaikkea todeksi seuraavana aamuna kun heräsin. Lasten äänet koskivat hermoihini.
Silloin muijien suu kävi supukalle, tulta iski Tanomäen Priitan silmä, ja kiukkuisen voimakkaasti raatelivat klihdan rautaterät pellavasormaisia: seka-äänisesti läikkyi taaskin klihtojen kymmenlukuinen kuoro, jota viisi loukkua luhan puolella säesti. Hyvää huomenta, kuului riihen portailta, vähän ruotsinvoittoisesti.
Seuraavana yönä taaskin pienensimme lampun liekkiä ja istuimme tupakoimaan vähintäkään ääntä synnyttämättä. Uskomattoman hitaasti kuluivat tunnit ja kumminkin elähytti meitä sama into, jota metsästäjä tuntee riistalle virittämäänsä loukkua tarkatessaan.