Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Ja mikä ne hiiret tupaan ajaa, vaikka makasiinit on täynnä tavaraa! sanoi kauppias kääntäen taas vaan leikin puolelle. Varros nyt, minä annan Kinturille kohta sellaisen kojeen, ettei paukahda olleskaan. Hän veti esiin merkillisen laitoksen. Siinä oli varsinaisen satimen sivussa lakkinen vesisäiliö ja tämän päällä komero, johon pieni rautalankaverkosta tehty sola nousi satimesta.
Sillä koskaan ei ihminen sido itseään niin lujasti kuin uskoo. Ensimäisen mallisi kanssa teit täällä asiasta pikaisen lopun. Olipa se oikea mestaritemppu, että pääsit satimesta, minkä sinulle viritin. Bravo! Katso, että pääset viimeisestä. Että pääset pois. Venetsia ei ole terveellinen. Semmoiselle miehelle kuin sinulle on maailma avoinna. Se on täynnä malleja. Kunpa olisit lääkäri!
Taas nuo liikkumattomat mustat silmät täynnä kammoa tuijottivat satimesta. »Kaikki on hukassa en enää milloinkaan näe poikasiani!» ajatteli Kinturi, sillä houreissaan hän luuli itse olevansa se hiiri, ajatteli kaikki hiiren ajatukset ja ominaan tunsi satimen hirmuhetket. Kinturi lakkasi hengittämästä, avasi silmänsä, katseli tajuttomana ympärilleen ja hieno vapistus kävi yli koko hänen ruumiinsa.
Neiti Hanna näytti vaan pitävän huolta siitä, ettei Henrikin olisi mitenkään paha olla. Tulkaa minun kanssani rantaan, minä näytän teille. He menivät, ja Henrik hengähti vapaasti niinkuin satimesta päästetty. "Tietysti minä olen erehtynyt," ajatteli hän. "Minä olen vaan niin kauhean epäluuloinen välistä. Nämä ihmiset ovat mitä herttaisimpia."
Tuokion perästä tointui Antti kuni horroksista ja näki edessään Juken verissään ja hoiperrellen hätäisesti pakenevan ihmisten turviin ja ruikuttavan kuni satimesta päässyt riekon poika. Nyt Antin järki palasi, sielu sai elon voiman, sydän omisti tunteensa ja mieli palveli sielua. Nyt hän kauhistuen käsitti, että kuitenkin toteutuu se kamala uni.
Vielä siellä ei ole yhtään Vikbergiä, vaan koko liuta saapuu kai tuossa tuokiossa. Ja minusta tuntui, kuin olisin suotta pakotta sattuman petkuttamana joutunut saaliiksi tähän satimeen, josta ei ole yhtään aukkoa pois päästäkseni. Eikö yhtään? Miksen sittenkin pakene? Onhan otuksella oikeus paeta satimesta, jos ehtii ennenkuin pyytömies saapuu.
Silloin kuului hänelle ystävän ääni: Ole huoletta, viimeisellä hetkellä aukasen Minä satimen suun ja päästän sinut vapauteen. Voi sitä kevennyksen ihanaa tointumusta! Olipa sittenkin olento, joka vihdoin ymmärsi ettei häntä mitkään muruset auta, vaan ainoastaan päästäminen vapauteen! Ja todella: nyt hän jo astuu satimesta.
"Muistin kyllä ja panin vakuuden vuoksi vielä vähän lisääkin". "No mitä panit lisää?" "Sanoin: Lauko jänö lankahani, kaksi, kolme kerrallansa!" "Se nyt on joutavaa, en kuuna päivänä ole saanut kahta jänestä kerralla yhdestä langasta, vaan kaksi lintua olen saanut kerralla satimesta ja niin somasti että linnut olivat juosseet satimen alle vastakkain.
Hiiri varmaan tutkien kiertelee loukkua. Nyt se koskettelee sitä, nyt vähän rämisyttelee jotain sen liikkuvista osista. Sitten ei kuulu taas pitkään aikaan mitään. Eikä apua odottamisesta. Kinturin ajatukset irtautuvat satimesta ja lähtevät kiertelemään tuttuja latuja.
Kyllähän se on hyvä, että pyytömiehellä on sanoja". "Paniko isä lisäsanoja silloin kun sai kaksi lintua satimesta?" "Lienen ehkä pannut, en häntä nyt muista". "Eihän se ollutkaan tyhmästi isä, kun panin lisäsanoja, ehkäpä saan kaksi jänestä", irvisteli Risto hyvillä mielin ja lisäsi itsekseen: "Olli saapi pitkän nenän huomen aamulla, ukko jo puoleksi uskoo minun jänessaalini, trallallallaa".
Päivän Sana
Muut Etsivät