Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
"Muistin kyllä ja panin vakuuden vuoksi vielä vähän lisääkin". "No mitä panit lisää?" "Sanoin: Lauko jänö lankahani, kaksi, kolme kerrallansa!" "Se nyt on joutavaa, en kuuna päivänä ole saanut kahta jänestä kerralla yhdestä langasta, vaan kaksi lintua olen saanut kerralla satimesta ja niin somasti että linnut olivat juosseet satimen alle vastakkain.
Kun Kinturi huomasi istuvansa permannolla ja vetistelevänsä, suuttui hän, otti satimen, meni ja heitti sen ovesta ulos lumelle, tahallaan tällöin antaen läkkiplootun pudota pois satimen suun edestä. Ja niinpä satimen lentäessä hän näki sen edellä lentävän pienen mustan kerän, joka maahan tultuaan samaa kyytiä kierähti talon alle.
Taas nuo liikkumattomat mustat silmät täynnä kammoa tuijottivat satimesta. »Kaikki on hukassa en enää milloinkaan näe poikasiani!» ajatteli Kinturi, sillä houreissaan hän luuli itse olevansa se hiiri, ajatteli kaikki hiiren ajatukset ja ominaan tunsi satimen hirmuhetket. Kinturi lakkasi hengittämästä, avasi silmänsä, katseli tajuttomana ympärilleen ja hieno vapistus kävi yli koko hänen ruumiinsa.
Aukusti oli kaupungin töissä, neljä päivää oli tehtävä taloon, kauppias oli etukäteen vasikat ja voit ostanut, Iita oli tallin päällä, Hilta herrasväen palveluksessa Mikä ihmeen pamaus se oli? Täysi hiljaisuus vallitsi. Mutta jonkun ajan kuluttua rupesi hiiri nakertamaan satimen rautaverkkoa, ja Kinturi ymmärsi, että hän olikin kuullut ainoastaan pienen läkkiplootun putoamisen loukun suun eteen.
Nyt oli siis vihdoinkin hiiri joutunut kiinni. Se nakerteli levottomasti ja kiihkoisesti, välillä pysähtyi kuuntelemaan. Mutta ylös komeroon nousemisesta ei tullut mitään. Kinturi nousi vuoteeltaan ja kyyristyi nurkkaan sekä otti satimen käsiinsä.
Tämän tuvan-viereisen kamarin hän oli rakentanut toista vuotta sitten, ja siitä pitäin oli nukkunut erillään muusta perheestään. Mari makasi lasten kanssa tuvassa. Kamariin tultuansa Kinturi asetti satimen uunin ja seinän väliseen nurkkaan, mistä hiirillä oli kulkutie, heittäytyi sitten vuoteelleen ja oli hiljaa. Eikä kulunut kuin pieni kotvanen, niin jo alkoi nurkassa rapista.
Taasko tahdottoman orjan Raskas päivä uudistuvi? Tuonelassakin tavata Piti Anjan Kullervoa! ANJA rientää hätäisenä esille. ANJA. Jo tulevat! Jo tulevat! Kalevalan valtaurhot Näin jo kiiltävin kypärin. Tässä vartijoin uhalla. Huomaa Illin. Täälläkö, himokas hukka, Vielä saalista vakoilet! Anja riepuko elossa! Hänet huonosti lopetin. ANJA. Nyt satuit satimen alle Tuolta kosto on tulossa.
Ja mikä ne hiiret tupaan ajaa, vaikka makasiinit on täynnä tavaraa! sanoi kauppias kääntäen taas vaan leikin puolelle. Varros nyt, minä annan Kinturille kohta sellaisen kojeen, ettei paukahda olleskaan. Hän veti esiin merkillisen laitoksen. Siinä oli varsinaisen satimen sivussa lakkinen vesisäiliö ja tämän päällä komero, johon pieni rautalankaverkosta tehty sola nousi satimesta.
Silloin kuului hänelle ystävän ääni: Ole huoletta, viimeisellä hetkellä aukasen Minä satimen suun ja päästän sinut vapauteen. Voi sitä kevennyksen ihanaa tointumusta! Olipa sittenkin olento, joka vihdoin ymmärsi ettei häntä mitkään muruset auta, vaan ainoastaan päästäminen vapauteen! Ja todella: nyt hän jo astuu satimesta.
Minä panen ankaran vasta-lauseen noita satimen virittämiskeinoja vastaan joihin aviomiehiä, ja minua niitten joukossa, niin usein on langetettu.
Päivän Sana
Muut Etsivät