United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllähän se on hyvä, että pyytömiehellä on sanoja". "Paniko isä lisäsanoja silloin kun sai kaksi lintua satimesta?" "Lienen ehkä pannut, en häntä nyt muista". "Eihän se ollutkaan tyhmästi isä, kun panin lisäsanoja, ehkäpä saan kaksi jänestä", irvisteli Risto hyvillä mielin ja lisäsi itsekseen: "Olli saapi pitkän nenän huomen aamulla, ukko jo puoleksi uskoo minun jänessaalini, trallallallaa".
Mutta jos oli Frans vaarin mielestä huono, niin sitä enemmän hän odotti pojista. Odotti niistä kerran tulevan semmoisia miehiä, jotka tietävät, että piru on ihmisessä itsessään, eivätkä sentähden mitään tekoa tunne, mihin ei heidän kätensä uskaltaisi kohota. Paniko Frans heidät kouluun taikka ei, se oli vaarin mielestä vähäpätöinen kysymys.
Ehkäpä herratkin ovat hyvät ... ja Jaakko setä ojensi heille hattunsa. Vallesmanni sysäsi hänet luotaan ja alkoi kuohuksissaan kävellä edestakaisin lattialla. Mutta tämähän on ilmeistä, ilmeistä kapinaa! Juu, kapinaa, revolutsionia. Ranskassa ne nyt parhaillaan repivät kirkkoja, meillä niitä rakennetaan se on sitä meidän vallankumousta se. Kuule, paniko se todellakin sata ruplaa? Sata ruplaa...
Vallesmanni piti neuvoa tuomarin kanssa. Se olisi hajoitettava se seurakokous ... vai olisiko ehkä viisainta vielä jättää? Ehkä on parempi jättää... Handolin tuli hoippuen Jaakko sedän eteen: Kuule, oliko se minun akkani todellakin siellä, vai ? Oli, oli. Ja paniko kymmenen ruplaa? Pani, pani, johan kuulit. Se on häpeä, että sinä annat akkasi sillä lailla itseäsi uhmata.
Minä en tiedä, paniko Mr. Micawber mitään merkitystä tähän viimeiseen sananparteen; minä en tiedä, paneeko kukaan taikka onko kukaan koskaan pannut, mutta hän näytti tavattomasti ihastelevan sitä ja toisti osoittavalla yskällä: "niinkuin miehen ja miehen kesken". "Minä ehdottelen", lausui Mr.
Pöytä ei liikahtunut paikaltaan. "Paniko pappi mun Paavoksi?" Pöytä ei liikahda vain. "Niin, mutta Matiksi mamma mua sanoo. Eikös niin?" liverteli Olli. Mutta pöytä oli viisas, eikä antanut pettää itseään. "Mutta Kustaa mä kuitenkin olen", puheli Olli vielä, mutta pöytä oli vaan liikkumata.
Sentähden Kustaava puolestaan ajatteli: tauti niissä silmissä on, sillä kukapa tämmöisenä riemupäivänä itkuun hyrähtäisi! Ilahuttaakseen vaaria Kustaava sanoi: varmasti hän tänäpäivänä tänne sisälle astuu. Jaa kuka? sanoi vaari. Hannes, Hannes. Paniko ne sen taas koulusta? kysyi ukko elpyen ja selviten kyyneleistään. Vai paniko koulusta! Upseerina hän tulee, kapteenin he hänestä tekevät!
Kauan minä en enään eläne, paniko hän minulle jonkun sanan? Mainitsiko hän koskaan minun nimeäni? Onko hän lähellä minua, vai etäällä? Onko hän liian kaukana, ettei hän ehdi minun luokseni, ennenkuin kuolen? Oi, puhu, äläkä katsele minua niin oudosti. Mitä sinä tarkoitat noilla kyynelilläsi? Jos hän ei ole kuollut, minkätähden sinä itket?"
Vaan kyllä ne sen sietikin! Ottivatko ne ne minun rukkaseni lattialta? Näitkö sinä, ottivatko? En nähnyt minä. Ottivat ne, saat uskoa, että ottivat! Vaan näitkö sen, paniko vallesmanni minun pikanellipuruni suuhunsa? Paniko se? Näitkö sinä? Liekö tuo tuota toki pannut? Sekö? Pani se! Se pani! Saat olla varma, että pani! Nyt se sitä siellä parhaallaan pureksii!