Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Vaan Uni itsepä armas akhaijein laivoja kohti maan järisyttäjän mahtavan luo heti viestinä riensi, astuen luo sanat siivekkäät näin hälle jo virkkoi: "Danaolaisia nyt halus jälkeen auta, Poseidon, 357 voittaa ainakin nyt Zeun nukkuiss' antaos, sillä verhosin silmät hält' unin vienoin, kun hänet Here viehteli vierelleen levon armauteen sekä lemmen."
Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä; miss' ihmiset tuntevat tuntehin, siellä lähell' on Jumalakin. Oi, antaos, Herra sa auringon, mulle armosi kultaiset kielet, niin soittaisin laulua sovinnon, ett' yhtehen sais eri mielet. Ei tuomitse se, joka ymmärtää. Mut laulukin syömiä selittää ja ihmiset toistansa lähemmä vie. Sen kautta käy Jumalan tie.
"Siispä tahdomme me molemmin, lapseni, odottaa Jumalalta vapahtamista ja valmistaa meitämme Jumalan kirkkautta katselemaan." "Antaos suudelma mulle, isäni! Minä olen äiditön ja isätön. Minull' ei ole ketäkään isää, paitse sinua." Mutta juuri samassa, kun Olga laskeusi polvilleen tuon vanhan miehen edessä, ottaaksensa hänen siunauksensa, pilkistivät akkunasta sisään kalpeat, korskeat kasvot.
Mut tuskan hetkinä kuitenkin Sinun armoos luottaen, Ylhäisin, Sua vartoen omme valvoneet, Sinun tähteäs taivaalta etsineet. Me vyötimme uskolla kupehet, sydän-ovemme pihtipieliset veren lämpimän kaipuulla pirskottain. Nyt antaos, Jahve, sun merkkis vain. Viel' ei Sinun tähtesi yössämme näy. Mut tiedämme: ihmeenä ilmi se käy.
Ne yöt pari ympäri helluntain, ne yöt on suuret ja syvät ja silloin jos ei tule tuuli vain, niin kypsyvät heelmät hyvät. Oi, antaos taivas tyyntä nyt, jos sitten sa annatkin muuta! Oi, varjele Luojani vakainen nyt orvon omenapuuta! Niin jos oisit lauluni kuin on suuri metsä, äänet kaikki kaiuttaisit, kaikki sävelet sä.
Näin tytär ylhän Zeun, Afrodite, vastasi jälleen: "Oi tytär valtahisen Kronos-taaton, korkea Here! Virka, mi tahtosi on; sen sulle ma teen halumielin, jos vain tehdä ma voin eik' olle se mahdoton mahtaa." Here valtiatar jopa virkkoi viekkahin aikein: "Antaos lemmen voima se mulle ja hurmio, jolla kaikki sa lannistat, niin ihmiset kuin ikivallat.
Antaos minulle vaan, kun lauluni lentää, kuohuva malja, Lalage, ja hento kukka, antaos ruusu, min hehku ja tuoksu ja loisto tuulehen haihtuu. Huomenna kuolemme, niinkuin eilen kuoli joita me lemmimme, ystävistä kauas, lemmestä kauas kalpeina varjoina käymme kuoleman maille.
Vaipuen polvilleen, rukoellen pyys oman armaan veljen lainaamaan hevot kullanvälkkyvä-suitset: "Armas veljeni, auttaos pois, hevot antaos mulle, 359 jotka Olympoon veis, kotilinnaan kuolematonten. Toi kivun kauhean, vammasi mies mua kuoleva moinen, Tydeun poika, jok' ottelis vaikk' ihan Zeutakin vastaan." Virkki ja Areen sai hevot kullanvälkkyvä-suitset.
Päivän Sana
Muut Etsivät