Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Tosin sain monta kovaa kopua kokea, sillä muorit pitivät minun suorana pakanana, jopa murhaajanakin, kun muka tapan lapseni nälkään. He tekivät sitä laupeuden työtään niin suurella painolla, että monissa miehin ruvettiin kohtikulkkua itkeä lojottamaan minun jumalattomuuttani, mutta mikään ei auttanut, muorein piti antaa perään.
En minä olisi millänikään, jos he olisivat sen vaan tehneet yhden kerran; se oli sama tinki edessä joka kerta; mutta kun minä kerran sain vaimoni puolelleni ja kun lapset rupesivat järkeään elämään; niin muorit eivät sitten enää päässeet pitkälle. Kerran sairastui vaimoni kuumaantautiin lapsivuoteessa, ja niin muutaman vuorokauden vanha lapsi jäi meidän hoidettavaksemme.
Pois tulee pojalle lähtö, Pois pojan, ulos urohon, Tästä kylmästä kylästä, Katalasta Karjalasta, Kun ei anna naiset naia, Piiat leikkiä piteä, Muorit voita syöäkseni, Emännät sianlihoa. Voi tätä voitonta kyleä, Pitäjätä piimätöntä; Miten voivat voitta olla, Kuten piimättä pysyä, Tässä kylmässä kylässä, Katalassa Karjalassa! Kuu tämä kave katovi.
En tieä imettelijä, En katala kasvattaja, Mitä miksiki imetän, Kuta kuksi kostuttelen; Imettelenkö iloksi, Vai imetän itkukseni, Vaalin lasta vaivoikseni, Tuuvittelen tuskikseni, Huolikseni huiskuttelen, Kaihokseni kasvattelen. Noin ne ennen eukot lauloi, Muorit muinaiset saneli: "Kiitä huomenna hevoista, Partasuuna poikoasi, Tyttölasta miehelässä, Itseäs iän lopulla!"
En milloinkaan, niin ajattelin, ollut kauniimpia kasvoja nähnyt; en milloinkaan taitaisi hänen muotoansa unohtaa. Oi Jumalani, kuinka Antti minusta nyt oli hirveän ruma. Laulu alkoi. Ei ensinkään tarvitse olla innoitseva kahdeksantoista vuotias tyttö, että tämä laulu kuulijaa hurmaisisi. Minä näin että muorit, eukot ja ukot olivat yhtä innoissansa kuin minäkin, eikä se ollut vähää.
»In tulsi jupilo, nyt on meillä iso ilo!» kiljahti Jussi. »Tässä on kahvia, ottakaa isännät!» »Toi isännät, toi emännät, toipa nuo muorit. Niin kahviako. Mä kiittää sitä emäntää mahdan, joka pöydät täyteen ahtaa...» lasketteli Jussi. »Hei, Jussi, pane konjakkia kahviin ja kierrä poskeesi, väljähtymästä», kehotteli Kusti.
Minä pääsin tuvan päälle, Tupani tulehen syttyi; Minä aialle ajoime, Aita kaatui kalliolle, Kallio kaheksi lenti; Minä kuusehen kuvahin, Kuusi kuueksi muruksi, Seitsemäksi seipähäksi; Minä lehtohon levahin, Lehto mulle sauan antoi, Saua minun tielle saattoi, Tie minun talohon saattoi. Löysin muorit sotkemassa, Emäntäiset leipomassa, Tyttäret taputtamassa, Pojat ilman istumassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät